Yhteyttä kosketuksen kautta – Toiminnallinen kehittämistyö pariliikuntatunnin suunnittelemiseksi positiivisen psykologian näkökulmasta

Abstract

Tämä opinnäytetyö tarkastelee pariliikunnan mahdollisuuksia vahvistaa parisuhteen hyvinvointia kosketuksen, kehollisen vuorovaikutuksen ja jaettujen myönteisten kokemusten kautta. Kehittämistyönä suunniteltiin kokemuksellinen pariliikuntahetki, jossa yhdistyvät kosketus ja kehollinen vuorovaikutus. Tavoitteena oli rakentaa toiminnallinen malli, joka tukee kumppaneiden välistä yhteyden kokemusta. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu positiiviseen psykologiaan, tunteiden ja kehollisuuden merkitykseen sekä kosketuksen rooliin parisuhteessa. Opinnäytetyössä ei tarkastella seksuaalisuutta tai musiikin vaikutusta, vaan painopiste on kehollisen yhteyden ja kosketuksen vaikutuksissa. Taustalla on myös tekijän oma kokemus tanssiharrastuksen vaikutuksista omaan tunneilmastoon ja parisuhteeseen ja havainto siitä, että yhteinen liike voi toimia tunteiden käsittelyn ja läheisyyden rakentamisen välineenä. Pariliikuntamalli rakentuu vuorovaikutuksellisesta liikkeestä, jossa viejän ja seuraajan roolit korostavat luottamusta, kuuntelua ja keskinäistä herkkyyttä aivan kuten parisuhteessakin. Liikkeen kautta voi syntyä emotionaalista virittymistä, joka tukee myönteisten tunteiden vahvistumista ja vähentää jännitteitä. Kosketus toimii tässä työssä siltana, joka mahdollistaa kohtaamisen myös silloin, kun sanat eivät riitä. Kehittämisprosessi toteutettiin pienimuotoisesti, mutta siihen osallistuneet olivat liikunnan ja kehollisen työskentelyn ammattilaisia, mikä toi työskentelyyn asiantuntevaa syvyyttä. Työ on toteutettu osana omaa yritystoimintaa, ja siksi lopullinen tuntisuunnitelma on luottamuksellinen eikä julkisesti saatavilla. Pariliikuntamalli soveltuu erityisesti käytettäväksi parisuhdeleireillä ja muissa konteksteissa, joissa halutaan vahvistaa kehollista läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Malli tarjoaa toiminnallisen tavan kohdata toinen ilman suorittamista tai sanoja. Jotta menetelmän vaikutuksia voitaisiin arvioida kattavammin, tarvitaan jatkossa lisätutkimuksia suuremmilla osallistujamäärillä ja erilaisissa toimintaympäristöissä.