Suomalaisen liedohjelmiston vaikeustason arviointi ja pedagogiset haasteet klassisen laulun opetuksessa

Abstract

Aiempi yksinlaulu- ja liedohjelmiston valinta ja sen vaikeustason tuntemus on perustunut laulupedagogin omaan ohjelmistotuntemukseen, kollegiaaliseen tukeen sekä valmiisiin ohjelmistoluetteloihin tai kokoelmateoksiin. Käytetyin ohjelmistoluettelo on ollut Sibelius-Akatemian laulun ohjelmistoluettelo vuodelta 1987, mikä sisälsi myös teosten vaikeustasomäärittelyt. Tutkimuksessa lähdettiin selvittämään, minkälaisin kriteerein suomalaisen liedohjelmiston vaikeustasoa pystyisi arvioimaan ja minkälaisia pedagogisia haasteita kyseinen ohjelmisto pitää sisällään. Tavoitteena oli testata Matti Tuloiselan vuonna 1987 kokoamaa listausta yksinlauluohjelmiston vaikeustason arvioinnista ja muokata sen perusteella mahdollisesti uusi, tutkimuksen analyysin huomioilla täydennetty arviointimalli suomalaisen liedohjelmiston vaikeustasosta.

Tutkimusaineiston pohjana tutkimuksessa oli Petter Ohlsin kolme liediä, joiden rinnalle valittiin kolme verrokki-liediä Sibelius-Akatemian vuoden 1987 ohjelmistoluettelosta kolmelta eri vaikeustasolta. Tutkimus toteutettiin kaksiosaisena teoriaohjaavana analyysinä. Ensimmäinen osuus oli tutkimusaineiston pedagoginen analyysi, jonka huomiot kirjattiin reflektointipäiväkirjaan. Tästä esiin nousseet haasteet ja muut huomiot poimittiin sisällönanalyysin keinoin Tuloiselan listauksen mukaisesti ryhmiteltyyn taulukkoon, jossa huomioita verrattiin ristiin Tuloiselan kriteeristön kanssa.

Tutkimustulosten perusteella oli havaittavissa, että Matti Tuloiselan listaus yksinlauluohjelmiston vaikeustason arvioinnista vuodelta 1987 oli kattava vielä tänäkin päivänä. Pedagogisen analyysin kautta nousi esiin muutamia Tuloiselan listasta puuttuvia kriteerejä, jotka lisättiin arviointimalliin. Olennaisin puuttuva osuus oli kuitenkin Tuloiselan tietoisesti poissulkema vaikeustason arvioinnin suhteellisuus oppilaan subjektiivisiin ominaisuuksiin. Laulupedagogin on arvioitava uutta ohjelmistoa aina suhteellisesti, verraten sitä yksilöllisesti tietyn oppilaan vahvuuksiin ja haasteisiin, tekniseen kehitysvaiheeseen sekä ottaen huomioon myös oppilaan omat toiveet ohjelmiston suhteen. Nykypäivän musiikkipedagogia tukee ajatusta oppilaskeskeisestä lähestymistavasta opetustyössä. Uuden ohjelmiston vaikeustason arviointiin, ohjelmiston ja oppilaan välille, tarvitaan kuitenkin aina ammattitaitoinen laulupedagogi. Täydennetty suomalaisen liedohjelmiston arviointimalli on hyödynnettävissä laulupedagogeille opetustyöhön. Pedagoginen analyysi (sisältäen analyysin sekä nuottikuvan pohjalta että käytännön harjoittamisen kautta) osoittautui hyväksi työkaluksi ohjelmiston vaikeustason arviointiin.