Fyysisen läsnäolon merkitys osana hybridityömallia

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin yhteisöllisyyden kokemuksia hybridityömallissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fyysisen läsnäolon merkitystä hybridityömallissa yhteisöllisyyden näkökulmasta. Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona Yritys X:lle, ja oli osana henkilöstöhallinnon vuoden strategista teemaa, joka pyrkii työyhteisön yhteisöllisyyden lisäämiseen.

Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, jossa yhdistyi sekä laadullinen että määrällinen tutkimusote. Määrällisenä aineistonkeruumenetelmänä toimi sähköinen kyselytutkimus, joka sisälsi mielipideväittämiä, joita mitattiin pääsääntöisesti 4-portaisella Likertin asteikolla. Kyselytutkimukseen osallistui 411 henkilöä ja vastausprosentti oli 16,7 %. Laadullisena aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimushaastatteluun osallistui kolme asiantutijaa ja kolme esihenkilöä. Kysely-tutkimuksen aineisto analysoitiin Excel-työkalua hyödyntäen ja laadullinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavan analyysin avulla.

Tutkimus osoittaa, että hybridityö jakaa työntekijät etä- ja lähityösuuntautuneisiin. Lähityösuuntautuneet kaipaavat paluuta vanhaan työskentelymalliin, mutta etätyösuuntautuneet ovat mukavoituneet omiin etätyöpisteisiinsä. Tutkimustuloksissa korostuu kollegoiden merkitys ja sosiaalisten kontaktien tärkeys, mutta kaikki eivät tästä huolimatta ymmärrä yhteisöllisyyden kokonaisvaltaista merkitystä. Tuloksista nousee esiin yhteinen huoli katoavasta yhteisöllisyydestä, etenkin uusien työntekijöiden sekä nuorien osalta. Lisääntynyt etätyö on myös muuttanut työn asiakeskeisemmäksi ja nostanut työyhteisöstä eristäytymisen näkyvämmäksi.

Yksilön omalla aktiivisuudella on suuri merkitys yhteisöllisyyden luomisessa sekä ylläpitämisessä. Yhteisöllisyyttä syntyy yhteisten hetkien lisäksi yhteisistä pelisäännöistä, yhdessä työskentelystä ja aidosta kiinnostuksesta kollegoita kohtaan. Fyysisellä läsnäololla on edelleen paikka tulevaisuuden työelämässä, mutta paluuta lähityöskentelyyn ei enää ole. Tärkeintä olisi löytää yksilön sisäinen motivaatio yhteisöllisyyden ylläpitämiseksi, milloin huomioidaan myös muut omien mieltymyksien ja tapojen edelle. Työyhteisön yhteisöllisyys on tärkeä niin työntekijälle kuin työnantajalle.