Näkymätön puutarha : sienet ja hajoamisen estetiikka kaupungissa

Abstract

Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä tutkittiin sienten ja hajoamisen merkitystä ihmisen muokkaamassa kaupunkiympäristössä sekä niiden yhteyttä maisemasuunnittelijan työkenttään. Työssä tarkasteltiin sienikuntaa sekä biologisena että kulttuurisena ilmiönä: miten sienet vaikuttavat ekosysteemien toimintaan, maisemasuunnitteluun, lajivalintoihin ja materiaalikiertoihin ja miten niitä voidaan hyödyntää taiteen ja suunnittelun rajapinnalla. Erityisesti keskityttiin lahottajasieniin, joilla on tärkeä rooli kaupunkialueiden puuston elinkaareen ja monimuotoisuuteen liittyen ja joita on mahdollista viljellä. Opinnäytetyön käytännön osuudessa toteutettiin ympäristötaideteos ”Pölkkyrouvan puutarha”, joka rakennettiin Lahden Radiomuseon puistoon osaksi Lahden Taiteilijaseuran 70-vuotisjuhlanäyttelyä ”Taide ytimessä” vuonna 2024. Teos yhdisti lahopuuta, sieniymppejä ja taiteellista pohdintaa luoden konkreettisen alustan sienten ja hajoamisen tarkastelulle kaupunkiympäristössä. Toteutus tarjosi mahdollisuuden havainnoida luonnonprosesseja, materiaalien muutosta ja niiden esteettistä ja ekologista merkitystä kaupunkiympäristössä. Opinnäytetyö yhdisti tieteellistä tutkimustietoa sienikunnasta ja taiteellista ajattelua posthumanistisesta näkökulmasta, tuoden esiin lajienvälisen yhteiselon, materiaalien kierron ja ympäristöön liittyvien mielikuvien merkitystä suunnittelutyössä. Työn tavoitteena oli selvittää, miten sienet ja hajoaminen voidaan nähdä resurssina ja inspiraationa vihersuunnittelussa – ei vain ekologisesti vaan myös esteettisesti ja kulttuurisesti. Henkilökohtaisena oppimisprosessina työ syvensi ymmärrystä ekologisista verkostoista, materiaalien arvosta ja suunnittelijan roolista osana laajempaa elonkehää. Työ osoitti, että myös pienimuotoiset ja kokeelliset lähestymistavat voivat avata uusia mahdollisuuksia kohti resilientimpää ja merkityksellisempää kaupunkiympäristöä. Sienet ja hajoamisprosessit voivat rikastuttaa kaupunkivihersuunnittelua niin ekologisesti kuin kulttuurisesti, ja sienikunnan huomioiminen suunnittelussa voi edistää biodiversiteettiä, tukea kestäviä käytäntöjä ja haastaa vallitsevia esteettisiä käsityksiä. Työn kautta syntyi syvempi ja kokonaisvaltaisempi ymmärrys ekologisista suhteista ja niistä näkymättömistä järjestelmistä, jotka ylläpitävät elämää. Projekti osoitti, että taiteellisen ja tieteellisen lähestymistavan yhdistäminen voi tarjota uusia työkaluja ja näkökulmia ekologisten kriisien käsittelyyn ja yhteisöllisten ekosysteemien rakentamiseen kaupungeissa.

This practice-based thesis explored the role and significance of fungi and decomposition in human-influenced environments, with a particular focus on how these natural processes intersect with the field of landscape design and the work of a horticulturist. The aim of the study was to investigate how fungi and decay function within urban green infrastructure and how these processes could be practically and conceptually integrated into landscape and yard design, both in ecological and aesthetic terms. The theoretical section focused especially on wood-decaying fungi due to their ecological relevance in urban areas, which often contain old trees and a biodiversity of species not typically found in commercial forests. The thesis also examined the biological nature of fungi, their role in ecosystems, and their potential applications in food, medicine, and sustainable material cycles. The work is framed by posthumanist theory, interspecies cooperation, and environmental wellbeing, combining scientific knowledge with artistic interpretation. As the practical component, an environmental artwork titled “Pölkkyrouvan puutarha” (The Log Lady’s Garden) was designed and implemented in a wooded, fenced area near the Radio Museum in the center of Lahti, Finland. The piece was part of the “Taide ytimessä” (Art at the Core) public art exhibition celebrating the 70th anniversary of the Lahti Artists' Association in 2024. The work consisted of deadwood and mycelium-inoculated logs, creating a living installation that changes over time. Changes during the winter of 2024–2025 were observed and documented to explore their spatial, ecological, and experiential implications. The results showed that fungi and decomposition processes can enrich urban green space design both ecologically and culturally. The study concluded that incorporating fungal life into planning can enhance biodiversity, support sustainable practices, and challenge aesthetic norms within urban environments. Through this project, a deeper, more holistic understanding of ecological relationships and the unseen systems that support life was gained. The work demonstrated that combining artistic and scientific approaches can provide new tools and perspectives for addressing ecological crises and building more interconnected urban ecosystems.