Sovittelusopimuksen laadinta vapaaehtoissovittelijoiden näkökulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena on tarkastella vapaaehtoissovittelijoiden kokemuksia sovittelusopimusten laatimisesta, erityisesti heidän kohtaamiaan haasteita ja näkemyksiä sovittelutoiminnan kehittämistarpeista. Tutkimus tuotti toimeksiantajalle käytännönläheisiä ja selkeitä ehdotuksia sovittelutoiminnan kehittämistä varten.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin parihaastattelun ja avoimen kyselytutkimuksen avulla, tavoitteena ratkaista työhön määritelty tutkimusongelma. Kerätty aineisto analysoitiin teemoittelemalla, jotta vastaajien kokemuksista voitiin muodostaa mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva. Menetelmien avulla pyrittiin muodostamaan perusteellinen käsitys sovittelusopimusten laatimisprosessista.

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa vapaaehtoissovittelijoiden näkemyksiä sopimusten laatimisprosessista, ymmärtää heidän kokemuksiaan prosessin eri vaiheista ja tuoda esiin heidän ehdotuksensa toiminnan kehittämiseksi käytännön tasolla. Työn teoriaosuus käsittelee muun muassa rikos- ja riita-asioiden sovittelulakia, sovittelutoimintaa Suomessa yleisesti ja sopimuksen laatimisen perusperiaatteita. Työn lopussa esitetään tutkimuksen keskeisimmät johtopäätökset sekä kehitysehdotuksia, joiden toivotaan tukevan sovittelutoimiston käytäntöjä vapaaehtoissovittelijoiden työn sujuvoittamiseksi.

Tulokset avasivat näkökulmia siitä, millaista tukea ja ohjeistusta sovittelijat kokevat tarvitsevansa sopimuksen laatimisvaiheessa. Aineistossa korostuivat lisäkoulutuksen, toimivien työvälineiden sekä selkeän ja ajantasaisen tiedonkulun merkitys. Tulokset osoittavat, että kehittämistoimenpiteet voivat parantaa sovitteluprosessin sujuvuutta entisestään ja vahvistaa sovittelijoiden valmiuksia vapaaehtoistyön tueksi. Työ syventää ymmärrystä sovittelijoiden keskeisestä roolista toimivan sovitteluprosessin mahdollistajina. Lisäksi se avaa näkökulmia siitä, millaisia taitoja sovittelijalta prosessissa edellytetään, jotta hän voi tukea osapuolten oikeusturvaa sekä edistää tasapuolisen ratkaisun löytymistä. Sovittelijan tehtävä ei ole ainoastaan kirjata sopimuksia, vaan tukea osapuolia löytämään ratkaisu rakentavan dialogin avulla.