Lankoja, lakanoita ja laatikoita : eli tekstiiliveistosten materiaaleista, pakkaamisesta ja varastoinnista

Abstract

Kirjallisen opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälaisia runko- ja pintamateriaaleja tekstiiliveistoksiin olisi hyvä käyttää sekä miten teoksia tulisi pakata ja varastoida. Onko teoksen säilyvyyden kannalta olemassa valmistusmateriaaleja, joita tulisi välttää, mitkä materiaalit ovat ihanteellisia pakkaamiseen ja minkälaiset ovat ideaaliolosuhteet teosten varastointiin? Opinnäytetyön tiedonhakumenetelmänä käytettiin haastattelua. Työhön haasteltiin Tanja Huikuria ja Emilia Kallista, jotka toimivat konservaattoreina Turun museokeskuksella sekä kuvataiteilija Anna-Maija Aarrasta, joka käyttää tekstiiliä teosmateriaalina. Lisäksi tehtiin sähköpostitse kuvataiteilija Liisa Hietasen haastattelun. Hietanen valmistaa luonnollisenkokoisia, ihmishahmoisia veistoksia neuloen ja virkaten. Haastattelujen tuloksena saatiin runsaasti tietoa sekä teosmateriaaleista että teosten pakkaamisesta ja varastoinnista. Tekstiiliveistosten runkomateriaaleina voi käyttää lähes mitä tahansa materiaalia, sekä pehmeitä että kovia materiaaleja vanusta lasikuituun, mutta helposti haurastuvia materiaaleja kuten vaahtomuovia tulisi välttää. Teosten päällystysmateriaaleina parhaiten toimivat laadukkaat luonnonmateriaalit. Teosten pakkaamisessa tärkeintä on, että ne ovat suojassa pölyltä, valolta ja kosteudelta. Parhaat pakkaustavat on säilöä teos kankaiseen suojahuppuun tai pahvista tai puusta valmistettuun kannelliseen laatikkoon. Teokset voi varastoida normaalissa huoneenlämmössä ja -kosteudessa. Haastattelujen perusteella pystyttiin päättelemään, että tekstiiliveistoksia valmistettaessa teoksen sisällöllinen idea ja sen muotokieli määrittää runko- ja pintamateriaalin valinnan, vaikka tällöin toisinaan joudutaankin käyttämään materiaaleja, jotka eivät ole laadullisesti parhaita. Lisäksi johtopäätöksenä saatiin, että varastointiolosuhteita tärkeämpää on kiinnittää huomiota teoksen tarkoituksenmukaiseen ja huolelliseen pakkaamiseen.

The aim of the thesis was to find out what sort of structure and surface materials should be used for textile sculptures and how they should be packed and stored. Are there materials that should not be used such that they lack sustainability? Which materials are ideal for packing and what are the ideal conditions for storing textile sculptures? Interviews were used as the method for information gathering. Conservators Tanja Huikuri and Emilia Kallinen and artist Anna-Maija Aarras were interviewed. Also artist Liisa Hietanen was interviewed via e-mail. As a result of the interviews plenty of information was collected about materials, packing and storing of textile sculptures. Almost any material is suitable for building the structure for a textile sculpture except materials that deteriorate with age, such as foam rubber. High quality natural fibers are the best surface materials. When packing the most important thing is to protect the piece of art from dust, light and damp. The best ways to pack textile sculptures for storage are in a bag sewn out of light coloured material or in a box made out of cardboard or wood. Textile sculptures can be stored at normal room temperature and humidity. The conclusions drawn from the interviews were that the piece of art defines the materials for the structure and the surface used. Another conclusion was that packing the piece of art with care is more important than the temperature and humidity conditions in the storage room.