Lyhytterapeuttiset menetelmät sosionomin työvälineenä
Vuorinen, Kirsi (2025)
Vuorinen, Kirsi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060219421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060219421
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin lyhytterapeuttikoulutuksen suorittaneiden sosionomien kokemuksia lyhytterapeuttisten menetelmien käytöstä, sekä heidän näkemyksiään lyhytterapian tulevaisuuden mahdollisuuksista. Tavoitteena oli tuottaa kokemuksellista tietoa lyhytterapeuttisten menetelmien toteutuksesta sosionomien työympäristöissä. Tutkimustehtävänä oli selvittää lyhytterapian koulutuksen suorittaneiden sosionomien lyhytterapiatyön kokemuksia sekä tuoda esiin sosiaalialan asiantuntijuuden mahdollisuuksia tulevaisuuden lyhytterapiatyössä. Opinnäytetyö oli tutkimuspainotteinen, ja työn tilaajana oli Lyhytterapeuttiyhdistys ry.
Keskeinen tietoperusta rakentui käsitteistä mielenterveystyö, lyhytterapia, ratkaisukeskeinen lyhytterapia, kognitiivinen lyhytterapia, lyhytterapeuttinen työote sekä lyhyt työ menetelmänä. Tutkimus oli kvalitatiivinen, jossa aineisto tuotettiin Webropol-sovellusta käyttäen puolistrukturoituna kyselynä. Tutkimusaineisto käsiteltiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä teemoittelua käyttäen. Aineiston tiivistäminen lopulliseen muotoon toteutui tyypittelyn menetelmällä.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että lyhytterapeuttikoulutuksen suorittaneet sosionomit käyttävät lyhytterapiaa menetelmänä työtehtäviinsä sopivasti soveltuen tai joko sivu- tai päätyönään omassa yritystoiminnassaan lyhytterapiapalveluna. Tutkimusaineiston perusteella lyhytterapeutit työskentelevät monipuolisesti eri sosiaalialan toimintaympäristöissä. Sosionomien kokemukset lyhytterapian toimivuudesta ja tuloksellisuudesta ovat hyvät. Tulosten perusteella lyhytterapia on vaikuttava menetelmä ennaltaehkäisevässä ja alkuvaiheen mielenterveyden edistämistyössä. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että sosionomit kokevat lyhytterapialle olevan paljon tarvetta nykyisin ja tulevaisuudessakin. Yhteiskuntamme tulevaisuuden päätöksenteolta odotetaan sosionomikoulutettujen tarjoaman lyhytterapian hyväksymistä julkiseen palvelujärjestelmään.
Lyhytterapeuttien yhteistyön mahdollisuuksia tulisi kehittää esimerkiksi luomalla lyhytterapiaa tarjoavia keskittymiä. Jatkotutkimukselle jäi tarvetta, erityisesti lyhytterapeuttien palvelun laatukartoitukselle, jonka tavoitteena olisi tuottaa näyttöä nyky-yhteiskunnassa käyttämättä olevasta koulutetusta lyhytterapian osaamisesta, ja sen yhteiskunnalle kustannustehokkuutta mahdollistavasta resurssista.
Keskeinen tietoperusta rakentui käsitteistä mielenterveystyö, lyhytterapia, ratkaisukeskeinen lyhytterapia, kognitiivinen lyhytterapia, lyhytterapeuttinen työote sekä lyhyt työ menetelmänä. Tutkimus oli kvalitatiivinen, jossa aineisto tuotettiin Webropol-sovellusta käyttäen puolistrukturoituna kyselynä. Tutkimusaineisto käsiteltiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä teemoittelua käyttäen. Aineiston tiivistäminen lopulliseen muotoon toteutui tyypittelyn menetelmällä.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että lyhytterapeuttikoulutuksen suorittaneet sosionomit käyttävät lyhytterapiaa menetelmänä työtehtäviinsä sopivasti soveltuen tai joko sivu- tai päätyönään omassa yritystoiminnassaan lyhytterapiapalveluna. Tutkimusaineiston perusteella lyhytterapeutit työskentelevät monipuolisesti eri sosiaalialan toimintaympäristöissä. Sosionomien kokemukset lyhytterapian toimivuudesta ja tuloksellisuudesta ovat hyvät. Tulosten perusteella lyhytterapia on vaikuttava menetelmä ennaltaehkäisevässä ja alkuvaiheen mielenterveyden edistämistyössä. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että sosionomit kokevat lyhytterapialle olevan paljon tarvetta nykyisin ja tulevaisuudessakin. Yhteiskuntamme tulevaisuuden päätöksenteolta odotetaan sosionomikoulutettujen tarjoaman lyhytterapian hyväksymistä julkiseen palvelujärjestelmään.
Lyhytterapeuttien yhteistyön mahdollisuuksia tulisi kehittää esimerkiksi luomalla lyhytterapiaa tarjoavia keskittymiä. Jatkotutkimukselle jäi tarvetta, erityisesti lyhytterapeuttien palvelun laatukartoitukselle, jonka tavoitteena olisi tuottaa näyttöä nyky-yhteiskunnassa käyttämättä olevasta koulutetusta lyhytterapian osaamisesta, ja sen yhteiskunnalle kustannustehokkuutta mahdollistavasta resurssista.
