Hyvinvointialueen valmiussuunnitelman kehittämisen hyvät käytännöt ja menetelmät

Abstract

Hyvinvointialueet astuivat voimaan 1.1.2023 ja ovat siitä lähtien olleet vastuussa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastamistoimen järjestämisestä. Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta on olennaista, jotta organisaatiot pystyvät turvaamaan kriittiset toimintonsa niin häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissa. Toiminta edellyttää ennakkoon laadittuja suunnitelmia, jatkuvaa testaamista sekä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Hyvinvointialueet vastaavat oman alueensa varautumisesta poikkeusoloissa, joka on myös säädetty lainsäädännössä ja toimintaa ohjaa kansallinen turvallisuusstrategia sekä hallinnonalakohtaiset strategiset linjaukset. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia hyväksi todettuja käytäntöjä sosiaali- ja terveysalan valmiussuunnitelman kehittämiseksi on luotu. Tavoitteena oli koota yhteen kehittämiseen liittyviä menetelmiä, joita voidaan hyödyntää hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveystoimialan varautumistyössä. Toiminnallinen kehittämistyö toteutettiin toimeksiantona Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle. Aineistoa kerättiin ryhmähaastatteluilla sekä pikakatsaus -menetelmän keinoin alan kirjallisuudesta. Haastattelut järjestettiin neljälle eri hyvinvointialueelle ja kohderyhmänä oli varautumista ja valmiussuunnittelua kehittävät asiantuntijat. Haastatteluihin osallistui yhteensä yhdeksän henkilöä. Kirjallinen aineisto kerättiin pikakatsaus (eng. rapid review) -menetelmällä, jonka avulla tunnistettiin kirjallisuudessa kuvattuja, olemassa olevia menetelmiä valmiussuunnitelman kehittämiseksi. Tutkimuksellinen kehittämistyö noudatti laadullisen tutkimuksen periaatteita ja aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tulosten perusteella tuotoksena muodostui käytännön ehdotuksia, joilla hyvinvointialueen valmiussuunnitelmaa on mahdollista kehittää. Aineistojen perusteella voidaan todeta, että hyvinvointialueilla valmiussuunnitelmien laatimisessa hyödynnetään jo nyt monipuolisia ja laaja-alaisesti menetelmiä, joita tulee hyödyntää toisiaan täydentäen ja samanaikaisesti. Aineiston keskeiseksi tulokseksi todettiin valmiussuunnittelun kokonaisprosessi, johon kuuluu oleellisesti toiminnan sekä valmiussuunnittelun jatkuva päivittäminen ja käytännön harjoittelu. Opinnäytetyön tuotoksena syntyi konkreettisia suosituksia menetelmistä, joita toimeksiantaja on mahdollista hyödyntää valmiussuunnitelman kehittämistyössä. Kehittämistyön ryhmähaastattelu toteutettiin varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan asiantuntijoiden kesken ja vastaukset pohjautuvat kentän työntekijöiden näkemyksiin, mikä tukee työn eettisyyttä ja tulosten luotettavuutta. Haastatteluvastaukset stimuloivat ajatuksia tulevasta, ja varautumisen asiantuntijat pohtivat millaista haasteita valmiussuunnittelu kohtaa tulevaisuudessa, kuten valtion taloustilanne suhteessa hyvinvointialueiden henkilöstöresursseihin sekä tekoälyn hyödyntäminen valmiussuunnittelussa.