Varhaisnuori väkivallan tekijänä : visuaalisten äänitarinoiden kehittäminen väkivallan puheeksi ottamisen tueksi varhaisnuorten parissa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoisuutta varhaisnuorille väkivallan muodoista ja niiden ilmenemisestä heidän ikäluokassaan. Opinnäytetyön tarkoitus oli luoda menetelmä väkivallan puheeksi ottamiseen varhaisnuorten parissa. Tehtävä taas oli vaikuttaa varhaisnuorten käsitykseen väkivallasta ja sen eri muodoista heidän ikäluokassaan

Työ toteutettiin yhteistyössä Kokkolan ensi- ja turvakoti ry:n kriisi- ja väkivaltatyön yksikkö Väkevän kanssa. Kehittämistyön taustalla oli huoli varhaisnuorten väkivaltakäyttäytymisen lisääntymisestä sekä sen monimuotoisuudesta.

Tietoperusta koostui varhaisnuoruuden kehitysvaiheen, väkivallan eri muotojen ja puheeksi ottamisen viitekehysten tarkastelusta. Lisäksi käsiteltiin väkivallan taustatekijöitä ja lainsäädännöllisiä näkökulmia. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin muun muassa Eriksonin psykososiaalista kehitysteoriaa ja Bronfenbrennerin ekologista teoriaa.

Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena kehittämistyönä. Suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnettiin PDCA-mallia. Menetelmä rakennettiin visuaalisen äänitarinan muotoon, jossa esitettiin fiktiivisiä tilanteita väkivallan eri muodoista. Menetelmässä käsiteltiin fyysistä, henkistä, seksuaalista, taloudellista ja digitaalista väkivaltaa. Menetelmän toimivuutta arvioitiin koululuokissa toteutetuilla tuntityöskentelyillä ja anonyymeillä palautekyselyillä.

Palautteiden perusteella visuaaliset äänitarinat herättivät erityisesti nuoremmissa oppilaissa keskustelua ja auttoivat ymmärtämään väkivallan eri muotoja. Menetelmää pidettiin ymmärrettävänä ja käyttökelpoisena ammattilaisten työssä. Haasteena oli yhteistyön käynnistäminen koulujen kanssa, mikä rajoitti menetelmän testaamista. Kehittämistyö tuotti uudenlaisen ja helposti hyödynnettävän menetelmän varhaisnuorten kanssa työskenteleville sosiaalialan ammattilaisille.

This thesis examined violence committed by early adolescents and explored ways to initiate conversations about violence with this age group. The aim was to develop a working method that facilitates addressing violence with early adolescents. The thesis was carried out in cooperation with Väkevä, the crisis and violence intervention unit of the Kokkola Mother and Child Home and Shelter Association. The background for the development work was concern over the increasing and diversifying nature of violent behaviour among early adolescents.

The knowledge base focused on early adolescent development, different forms of violence, and frameworks for initiating conversations about violence. Contributing factors and legal perspectives were also discussed. The theoretical framework included Erikson’s psychosocial theory and Bronfenbrenner’s ecological theory.

The thesis was implemented as a practice-based development project. The PDCA model was utilised in the planning and execution of the method. The method was constructed as a visual audio narrative, presenting fictional situations involving different forms of violence, including physical, psychological, sexual, financial, and digital violence. The effectiveness of the method was assessed through classroom sessions and anonymous feedback surveys.

According to the feedback, the visual audio narratives sparked discussion especially among younger pupils and helped them understand different forms of violence. The method was considered clear and useful for professionals. Challenges were encountered in initiating cooperation with schools, which limited the testing of the method. The development project resulted in a novel and accessible tool for social work professionals working with early adolescents.