Seikkailukasvatus varhaiskasvatuksen pedagogisena menetelmänä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia seikkailukasvatuksen toteuttamista varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa seikkailukasvatuksen mahdollisuuksista varhaiskasvatuksen pedagogisena menetelmänä. Tutkimustehtävänä oli tutkia kirjallisuuskatsauksen avulla, miten seikkailukasvatusta voidaan käyttää varhaiskasvatusympäristössä. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: Miten seikkailukasvatusta voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksessa pedagogisena menetelmänä? Mikä tekee seikkailullisesta toiminnasta seikkailukasvatusta varhaiskasvatuksessa? Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineistonhankintamenetelmänä toimi narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyössä avattiin seuraavat käsitteet: seikkailu, seikkailukasvatus, elämyspedagogiikka, varhaiskasvatus ja reflektointi. Opinnäytetyön aineistonhankinnasta tehtiin aineistonhankintasuunnitelma, jossa kuvattiin aineistonhankinnassa käytettävät hakusanat, tietokannat, sisäänotto- ja poissulkukriteerit sekä hakulauseke. Hakusanoina olivat seikkailukasvatus, elämyspedagogiikka, metsä, varhaiskasvatus ja päiväkoti. Haut tehtiin palveluihin Finna ja Journal.fi. Sisäänotto- ja poissulkukriteerit rajasivat aineistoa vastaamaan tutkimuskysymyksiä. Opinnäytetyöhön valittiin aineistonhankintasuunnitelman mukaan kuusi (6) vertaisarvioimatonta aineistoa. Aineiston laadun arviointiin laadittiin oma arviointikriteeristö, sillä yleisimmin käytetyt kriteeristöt eivät soveltuneet opinnäytetyön vertaisarvioimattomien aineistojen arviointiin. Opinnäytetyön aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisältöanalyysiä ja teemoittelua. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että seikkailukasvatuksen avulla tukemaan lasten kokonaisvaltausta oppimista, hyvinvointia ja sosiaalisia taitoja. Sen avulla lapset oppivat toiminnallisuuden kautta luonnonympäristössä, joka vahvistaa lasten luontaista uteliaisuutta ja mielikuvitusta sekä tukee ongelmanratkaisukyvyn harjoittelua. Lisäksi seikkailukasvatus tukee lapsilähtöistä toimintaa, jossa lapset osallistuvat aktiivisesti päätöksentekoon ja ohjaajat sisäistävät väistyvän ohjaajuuden ideologian. Reflektointi on se asia, joka vaikuttaa siihen, ettei seikkailullinen toiminta jää vain ajanvietteeksi, vaan siitä tulee seikkailukasvatusta. Johtopäätöksenä on, että seikkailukasvatusta voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksessa monipuolisena pedagogisena menetelmänä. Ensimmäisenä jatkotutkimusehdotuksena on tehdä vertaisarvioitu tutkimus kokonaisvaltaisesti seikkailukasvatuksesta varhaiskasvatuksessa. Toisena jatkotutkimusehdotuksena on tutkia seikkailukasvatuksen reflektointia ja sen tapoja varhaiskasvatuksessa.