Sydämen vajaatoimintapotilaan fysioterapian kehittäminen Tyks Sydänkeskuksessa

Abstract

Sydämen vajaatoiminta on etenevä sairaustila, jonka pahenemisvaiheiden hoito kohdistuu usein erikoissairaanhoitoon. Sairaalaolosuhteissa toteutuvalla fysioterapialla voi olla keskeinen rooli potilaan toimintakyvyn tukemisessa ja kuntoutumisen edistämisessä.

Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli koota teoreettinen viitekehys sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden liikuntasuosituksista ja selvittää, millaista fysioterapiaa kyseiset potilaat saavat sairaalahoidon aikana eri puolilla Suomea. Tavoitteena oli tarkastella fysioterapian toteutumista sairaalavaiheessa ja kehittää yhtenäinen fysioterapiaprosessi Tyks Sydänkeskukseen. Työssä hyödynnettiin kirjallisuuskatsausta ja kyselytutkimusta, joiden avulla kartoitettiin nykyisiä käytäntöjä ja tunnistettiin kehittämistarpeita.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella varhainen liikuntaharjoittelu sairaalavaiheessa on turvallista ja voi tukea sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden toimintakyvyn säilymistä. Kyselytutkimuksen tulokset osoittivat, että fysioterapia on usein sairaalavaiheen aikana lyhytaikaista ja sen toteutumisessa on huomattavia paikkakuntakohtaisia eroja. Vastaajien mukaan resurssien saatavuus, fysioterapiaan ohjautuminen ja käytännön toimintatavat vaihtelevat, mikä voi heikentää hoidon vaikuttavuutta ja jatkuvuutta.

Kehittämistyön tulosten perusteella Tyks Sydänkeskuksessa olisi tarpeen kehittää yhtenäinen fysioterapiaprosessi, joka selkeyttäisi potilaiden ohjautumista fysioterapiaan eri hoitovaiheissa ja tukisi fysioterapeuttien työtä. Lisäksi esiin nousi tarve lisäkoulutukselle sekä kansallisten ohjeistusten selkeyttämiselle fysioterapian yhdenmukaistamiseksi.

Fysioterapian kehittäminen sairaalavaiheessa voi parantaa sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuntoutumista ja vähentää toimintakyvyn heikkenemistä.