Pienten terveyskeskusten sulkemisen vaikutukset hoidon saatavuuteen ja saavutettavuuteen
Aula, Liisi (2025)
Aula, Liisi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060420475
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060420475
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin pienten terveyskeskusten sulkemisen vaikutuksia terveydenhuollon palveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja siinä keskityttiin erityisesti sote-uudistuksen mukanaan tuomiin palvelurakenteen muutoksiin sekä digipalveluiden rooliin hoidon järjestämisessä. Tarkoituksena oli selvittää, miten nämä muutokset ovat vaikuttaneet kokemuksiin hoitoon pääsystä ja palveluiden yhdenvertaisuudesta.
Tutkimusaineiston analyysissä nousi esiin kolme keskeistä teemaa: hoitoon pääsyn parantuminen, etäpalveluiden yleistyminen ja alueellinen yhdenvertaisuus. Digi- ja etäpalvelut ovat lisänneet hoidon saavutettavuutta ja nopeuttaneet hoitoon pääsyä erityisesti perusterveydenhuollossa. Samalla potilaskokemuksissa korostuu kuitenkin huoli teknologian tasapuolisesta saavutettavuudesta ja inhimillisen kohtaamisen vähenemisestä. Lisäksi alueellinen eriarvoisuus on lisääntynyt palveluiden keskittämisen jälkeen, mikä on heikentänyt hoitoon pääsyä erityisesti maaseutualueilla.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digitaaliset palvelut tarjoavat arvokkaan lisän terveyspalveluihin, mutta niitä ei tule käyttää ainoana ratkaisuna palveluiden järjestämisessä. Palvelurakenteita kehitettäessä tulee varmistaa, että saavutettavuus säilyy yhdenvertaisena kaikille väestöryhmille ja alueille. Tärkeää on myös säilyttää ihmisläheinen hoito ja varmistaa potilaiden luottamus uusiin palvelumuotoihin.
Tutkimusaineiston analyysissä nousi esiin kolme keskeistä teemaa: hoitoon pääsyn parantuminen, etäpalveluiden yleistyminen ja alueellinen yhdenvertaisuus. Digi- ja etäpalvelut ovat lisänneet hoidon saavutettavuutta ja nopeuttaneet hoitoon pääsyä erityisesti perusterveydenhuollossa. Samalla potilaskokemuksissa korostuu kuitenkin huoli teknologian tasapuolisesta saavutettavuudesta ja inhimillisen kohtaamisen vähenemisestä. Lisäksi alueellinen eriarvoisuus on lisääntynyt palveluiden keskittämisen jälkeen, mikä on heikentänyt hoitoon pääsyä erityisesti maaseutualueilla.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digitaaliset palvelut tarjoavat arvokkaan lisän terveyspalveluihin, mutta niitä ei tule käyttää ainoana ratkaisuna palveluiden järjestämisessä. Palvelurakenteita kehitettäessä tulee varmistaa, että saavutettavuus säilyy yhdenvertaisena kaikille väestöryhmille ja alueille. Tärkeää on myös säilyttää ihmisläheinen hoito ja varmistaa potilaiden luottamus uusiin palvelumuotoihin.