Kohdemaan kielitaidon yhteys mielenterveyteen

Abstract

Puutteellinen kohdemaan kielitaito heikensi maahanmuuttajien arjessa selviytymistä ja altisti heidät mielenterveyden ongelmille. Tarkoituksena oli kuvata, millaisia mielenterveyteen liittyviä haasteita liittyi heikkoon kielitaitoon, ja millaisia vaikutuksia sillä oli sosiaaliseen hyvinvointiin, palveluiden saavutettavuuteen sekä hoidon laatuun. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ilmiöstä, jota voidaan hyödyntää kotoutumispalveluissa ja mielenterveyden edistämisessä. Tarkastelu toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koottiin vuosina 2000–2025 julkaistuista vertaisarvioiduista tutkimuksista ja virallisista asiantuntijaraporteista. Aineiston analyysi suoritettiin laadullisella sisällönanalyysilla, ja keskeiset havainnot luokiteltiin teemoittain. Heikko kielitaito yhdistyi yleisesti masennukseen, ahdistukseen, stressiin ja sosiaaliseen eristäytymiseen. Lisäksi se vaikeutti terveyspalveluihin hakeutumista, lisäsi hoidon viivästyksiä ja heikensi vuorovaikutusta hoitohenkilökunnan kanssa. Palveluiden saatavuus ja hoidon laatu heikkenivät erityisesti silloin, kun yhteistä kieltä ei ollut ja kulttuurinen ymmärrys puuttui. Sosiaalinen osallisuus jäi vähäiseksi, mikä lisäsi yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Psyykkinen kuormitus puolestaan hidasti kielen oppimista, jolloin syntyi kaksisuuntainen haaste. Johtopäätöksenä todettiin, että kielitaidon tukeminen oli olennainen osa maahanmuuttajien mielenterveyden edistämistä. Palvelujärjestelmän tuli olla kielellisesti saavutettava ja kulttuurisesti sensitiivinen, jotta syrjäytymistä ja psyykkistä kuormitusta voitiin ehkäistä.