Rakennusalan kiertotalous : kivirakenteisten uudisrakennushankkeiden rakennusjätteen kierrätysaste Suomessa
Karppinen, Toni (2025)
Karppinen, Toni
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060520669
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060520669
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kivirakenteisten uudisrakennushankkeiden rakennusjätteen kierrätysastetta Suomessa ja tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Rakennusala tuottaa paljon jätettä, josta merkittävänä osana kivimateriaalit, kuten betoni ja tiili. Kierrätysaste on noussut tärkeäksi mittariksi, jonka tarkoitus on vähentää rakennusalan ympäristökuormitusta, ja onnistuneella kierrätyksellä on tässä merkittävä rooli.
Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin viranomaisten julkaisuja, säädöksiä, tilastoja, julkaisuja sekä raportteja. Työssä käsiteltiin rakennusjätteen määrittelyä, kierrätykseen liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeistusta sekä tarkasteltiin kierrätysasteen laskentaa ja mittaamista. Lisäksi perehdyttiin siihen, millaisia materiaaleja kivirakennushankkeissa käytetään ja miten niiden kierrätys työmailla toteutuu käytännössä.
Suomessa rakennusjätteen kierrätysasteessa on vaihtelua eri selvitysten ja raporttien välillä. Ympäristöministeriön, FIGBC:n ja julkaistujen opinnäytetöiden perusteella kierrätyksen onnistuminen riippuu työmaakohtaisista käytännöistä ja siitä, kuinka hyvin lajittelu, logistiikka ja yhteistyö jätehuollon kanssa on järjestetty. Joillain työmailla on saavutettu yli 70 %:n kierrätysaste, mutta useimmiten kierrätys jää alle tavoitteiden. EU:n vertailussa Suomi on materiaalien kiertotaloudessa selvästi jäljessä. Vertailu osoittaa, että systemaattinen seuranta, ohjaavat tavoitteet ja alueelliset erot vaikuttavat merkittävästi kierrätysasteeseen.
Johtopäätöksenä todettiin, että kierrätyksen tehostaminen tulisi aloittaa jo hankkeen suunnitteluvaiheessa, lisätä työmaakohtaista seurantaa ja ohjeistusta sekä lisätä taloudellisia kannustimia, kuten kierrätyksestä koituvien kustannuksien sisällyttämistä materiaalihintoihin, jolloin ne näkyvät selkeästi jo tarjousvaiheessa. Jatkossa olisi hyödyllistä toteuttaa työmaakohtaisia kenttätutkimuksia, joissa seurataan kierrätyksen kustannusjakaumaa ja työmaiden käytännön toteutuksia kierrätyksen näkökulmasta.
Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Aineistona käytettiin viranomaisten julkaisuja, säädöksiä, tilastoja, julkaisuja sekä raportteja. Työssä käsiteltiin rakennusjätteen määrittelyä, kierrätykseen liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeistusta sekä tarkasteltiin kierrätysasteen laskentaa ja mittaamista. Lisäksi perehdyttiin siihen, millaisia materiaaleja kivirakennushankkeissa käytetään ja miten niiden kierrätys työmailla toteutuu käytännössä.
Suomessa rakennusjätteen kierrätysasteessa on vaihtelua eri selvitysten ja raporttien välillä. Ympäristöministeriön, FIGBC:n ja julkaistujen opinnäytetöiden perusteella kierrätyksen onnistuminen riippuu työmaakohtaisista käytännöistä ja siitä, kuinka hyvin lajittelu, logistiikka ja yhteistyö jätehuollon kanssa on järjestetty. Joillain työmailla on saavutettu yli 70 %:n kierrätysaste, mutta useimmiten kierrätys jää alle tavoitteiden. EU:n vertailussa Suomi on materiaalien kiertotaloudessa selvästi jäljessä. Vertailu osoittaa, että systemaattinen seuranta, ohjaavat tavoitteet ja alueelliset erot vaikuttavat merkittävästi kierrätysasteeseen.
Johtopäätöksenä todettiin, että kierrätyksen tehostaminen tulisi aloittaa jo hankkeen suunnitteluvaiheessa, lisätä työmaakohtaista seurantaa ja ohjeistusta sekä lisätä taloudellisia kannustimia, kuten kierrätyksestä koituvien kustannuksien sisällyttämistä materiaalihintoihin, jolloin ne näkyvät selkeästi jo tarjousvaiheessa. Jatkossa olisi hyödyllistä toteuttaa työmaakohtaisia kenttätutkimuksia, joissa seurataan kierrätyksen kustannusjakaumaa ja työmaiden käytännön toteutuksia kierrätyksen näkökulmasta.
