Yhteyspeliohjaajan opas : Autenttiset ry:n vertaisohjaamisen tukeminen oppaan avulla
Silvennoinen, Tiia (2025)
Silvennoinen, Tiia
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060520727
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060520727
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena tutkimustyönä. Tarkoituksena oli kartoittaa, mitä vertaisohjaajan tulee ottaa huomioon Autenttiset ry:n yhteyspelityöpajojen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa sekä selvittää, minkälainen vertaisohjaajan opas tukee Autenttiset ry:n vertaisohjaajia ja toimintaa parhaiten. Tavoitteena oli tuottaa tutkittua tietoa siitä, mitkä tekijät tekevät yhteyspelitapahtumasta onnistuneen ja psykologisesti turvallisen Autenttiset ry:n yhteyspelien kontekstissa ja tämän pohjalta tuottaa yhteyspelien vertaisohjaajan opas Autenttiset ry:n toiminnan tueksi. Oppaan tarkoituksena on tukea vertaisohjaajien tehtäviä käytännön tasolla, toimia yhteyspelitoiminnan selkeyttäjänä sekä helpottaa uusien vertaisohjaajien perehdyttämistä toimintaan. Työn tilaaja oli Autenttiset ry, joka on tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen yhteiskunnassa keskittyvä, vuonna 2024 perustettu vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys. Yhdistys kutsuu itseään sydämellisten yhteisöksi ja tuttavallisempi kutsumanimi yhteisölle on Autenttiset. Tutkimuskysymykset olivat: Mitä vertaisohjaajan tulee ottaa huomioon onnistuneiden yhteyspelitapahtumien suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa? sekä Millainen opas tukee yhteyspelien vertaisohjaajia parhaiten?
Tietoperustassa hyödynnettiin Authentic Relatingin periaatteita, jotka korostavat tietoista vuorovaikutusta, ennakkoluulottomuutta, omien kokemusten jakamista ja vastuullista viestintää, ja jotka ohjasivat oppaan sisältöä ja sen laatimisen prosessia. Tietoperustassa käytettiin myös valmennusyritys Authentic Revolutionin materiaaleja sekä tutkimusta, jossa arvioitiin psykologisen turvallisuuden kehittymistä lääketieteellisessä vertaismentorointiohjelmassa. Tietoperustaa täydennettiin käsitteillä dialogisuus, pelillisyys ja leikillisyys, osallisuus, vertaisryhmät ja vertaisohjaus sekä psykologinen turvallisuus. Tietoperustaa varten tutustuttiin myös hyvän oppaan ominaisuuksiin sekä aiemmin tehtyihin vertaisohjaajien oppaisiin.
Aineistonkeruun menetelmänä hyödynnettiin kyselytutkimusta ja arvolupauskaaviota. Tutkimuksessa käytettiin kahta erisisältöistä Webropol-kyselylomaketta, joista toinen oli suunnattu yhteyspelejä vertaisohjanneille henkilöille ja toinen kaikille yhteisön toiminnassa mukana oleville. Vastauksia kaikille osallistujille suunnattuun kyselyyn kertyi 19 ja vertaisohjaajille suunnattuun yhdeksän. Vastausaineiston analysointimenetelmänä käytettiin laadullista induktiivista sisällönanalyysiä, jonka tukena hyödynnettiin tilastollisia ja kvantitatiivisia menetelmiä. Arvolupauskaavio toimi kyselytutkimuksen vastauksia täydentävänä palvelumenetelmällisenä työkaluna ja taustoituksena vertaisohjaajan oppaalle. Kaavion avulla voitiin jäsennellä keskustellen ja visuaalisesti vertaisohjaajien tehtäviä, tavoitteita ja haasteita. Sen täyttämiseen osallistui kolme vapaaehtoista vertaisohjaajaa.
Tulosten perusteella yhteyspelitoiminnan onnistuminen rakentui turvallisen ilmapiirin, läsnäolevan ja joustavan ohjaamisen sekä osallistujien ja ohjaajien aidon kohtaamisen varaan. Vertaisohjaajan taitava ja innostunut toiminta sekä tapahtuman huolellinen, mutta joustava suunnittelu olivat keskeisiä tekijöitä yhteyspelitapahtumien onnistumisen kannalta. Onnistumista tuki myös tapahtumien selkeä rakenne, jossa on alku, keskikohta ja päätös, sekä yhteisesti sovitut säännöt, jotka luovat turvaa ja luottamusta. Ohjaajalta odotettiin tasavertaista osallistumista, kykyä reagoida ryhmän tunnelmiin sekä ylläpitää avoimuuden ja vapaaehtoisuuden ilmapiiriä. Myös itsearviointi ja palautteen kerääminen nähtiin tärkeinä kehittämisen välineinä. Arvolupauskaaviossa tunnistettu tapahtumien suunnitelmallisuus ja rakenteellisuus vahvistuivat aineistossa, ja sen sisältö tuki osallistujien ja vertaisohjaajien näkemyksiä onnistuneista yhteyspeleistä. Vertaisohjaajat arvostivat käytännönläheisiä ohjeita, jotka tukevat tapahtuman suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa sekä haasteiden kohtaamisessa.
Opinnäytetyön tuotoksena syntyneen vertaisohjaajan oppaan sisältö perustui sekä kyselyiden ja arvolupauskaavion avulla saatuihin tuloksiin että opinnäytetyön tietoperustaan. Ennen lopullisen version julkaisemista oppaasta pyydettiin välipalaute Autenttiset ry:ltä. Jatkokehittämismahdollisuutena on oppaan kehittäminen kokemuspalautteen perusteella. Jatkossa voisi olla hyödyllistä myös tutkia Autenttiset ry:n ja yhteyspelien tuottamia hyötyjä yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasoilla. This thesis was conducted as a practice-based research project. Its purpose was to examine what a peer facilitator should take into consideration when planning, implementing, and evaluating the connection game workshops of registered association Autenttiset, as well as to determine what kind of guide best supports the peer facilitators and the activities of the organization. The goal was to produce researched information on the factors that contribute to a successful and psychologically safe connection game event within the context of Autenttiset and based on this, to create a guide for peer facilitators to support the organization’s operations. The guide is intended to support facilitators in their practical duties, clarify the structure of connection game activities, and ease the orientation of new peer facilitators.
The commissioner of the thesis was Autenttiset, a non-profit association founded in 2024 that focuses on developing emotional and interpersonal skills in society through voluntary efforts. The association describes itself as a community of heartfelt individuals. The research questions were: What should a peer facilitator consider in the planning, implementation, and evaluation of successful connection game events? What kind of guide best supports peer facilitators of connection games?
The theoretical framework drew upon the principles of Authentic Relating, which emphasize conscious interaction, open-mindedness, sharing personal experiences, and responsible communication. These principles guided both the content of the guide and the process of its creation. The framework also utilized guidance materials from the training organization Authentic Revolution, as well as research assessing the development of psychological safety in a medical peer mentoring program. This was supplemented with the concepts of dialogicality, playfulness and gamification, participation, peer groups and peer facilitation, and psychological safety. The framework also included an examination of the characteristics of a good guide and previously created guides for peer facilitators.
Data collection methods included a survey and a value proposition canvas. Two different Webropol questionnaires were used: one targeted at individuals who had facilitated connection games, and another open to all members of the community. The general questionnaire received 19 responses, and the facilitator-targeted one received nine. The qualitative inductive content analysis was used to analyze the responses, supported by statistical and quantitative methods. The value proposition canvas complemented the survey data as a service design tool and provided a foundation for the facilitator’s guide. The canvas allowed for visual and conversational structuring of peer facilitators' tasks, goals, and challenges, and was completed by three volunteer facilitators.
The results indicated that successful connection game events were built on a safe atmosphere, present and flexible facilitation, and authentic encounters between participants and facilitators. The skilled and enthusiastic actions of peer facilitators, along with careful but adaptable planning, were key success factors. A clear event structure: beginning, middle, and end, and mutually agreed rules that cultivate safety and trust also supported success. Facilitators were expected to participate as equals, respond to the group’s dynamics, and maintain an atmosphere of openness and voluntariness. Self-assessment and feedback collection were also seen as important tools for development. The planning and structural aspects highlighted in the value proposition canvas were reinforced in the data, supporting the participants’ and facilitators’ perspectives on successful events. Peer facilitators valued practical guidance that supports event planning, implementation, evaluation, and navigating challenges.
The resulting facilitator’s guide was based on both the survey and canvas findings, as well as the thesis’ theoretical framework. Before the final version was published, feedback was requested from Autenttiset association. A potential future development is to refine the guide based on experiential feedback. Further research could also explore the benefits of Autenttiset association and its connection games on individual, community, and societal levels.
Tietoperustassa hyödynnettiin Authentic Relatingin periaatteita, jotka korostavat tietoista vuorovaikutusta, ennakkoluulottomuutta, omien kokemusten jakamista ja vastuullista viestintää, ja jotka ohjasivat oppaan sisältöä ja sen laatimisen prosessia. Tietoperustassa käytettiin myös valmennusyritys Authentic Revolutionin materiaaleja sekä tutkimusta, jossa arvioitiin psykologisen turvallisuuden kehittymistä lääketieteellisessä vertaismentorointiohjelmassa. Tietoperustaa täydennettiin käsitteillä dialogisuus, pelillisyys ja leikillisyys, osallisuus, vertaisryhmät ja vertaisohjaus sekä psykologinen turvallisuus. Tietoperustaa varten tutustuttiin myös hyvän oppaan ominaisuuksiin sekä aiemmin tehtyihin vertaisohjaajien oppaisiin.
Aineistonkeruun menetelmänä hyödynnettiin kyselytutkimusta ja arvolupauskaaviota. Tutkimuksessa käytettiin kahta erisisältöistä Webropol-kyselylomaketta, joista toinen oli suunnattu yhteyspelejä vertaisohjanneille henkilöille ja toinen kaikille yhteisön toiminnassa mukana oleville. Vastauksia kaikille osallistujille suunnattuun kyselyyn kertyi 19 ja vertaisohjaajille suunnattuun yhdeksän. Vastausaineiston analysointimenetelmänä käytettiin laadullista induktiivista sisällönanalyysiä, jonka tukena hyödynnettiin tilastollisia ja kvantitatiivisia menetelmiä. Arvolupauskaavio toimi kyselytutkimuksen vastauksia täydentävänä palvelumenetelmällisenä työkaluna ja taustoituksena vertaisohjaajan oppaalle. Kaavion avulla voitiin jäsennellä keskustellen ja visuaalisesti vertaisohjaajien tehtäviä, tavoitteita ja haasteita. Sen täyttämiseen osallistui kolme vapaaehtoista vertaisohjaajaa.
Tulosten perusteella yhteyspelitoiminnan onnistuminen rakentui turvallisen ilmapiirin, läsnäolevan ja joustavan ohjaamisen sekä osallistujien ja ohjaajien aidon kohtaamisen varaan. Vertaisohjaajan taitava ja innostunut toiminta sekä tapahtuman huolellinen, mutta joustava suunnittelu olivat keskeisiä tekijöitä yhteyspelitapahtumien onnistumisen kannalta. Onnistumista tuki myös tapahtumien selkeä rakenne, jossa on alku, keskikohta ja päätös, sekä yhteisesti sovitut säännöt, jotka luovat turvaa ja luottamusta. Ohjaajalta odotettiin tasavertaista osallistumista, kykyä reagoida ryhmän tunnelmiin sekä ylläpitää avoimuuden ja vapaaehtoisuuden ilmapiiriä. Myös itsearviointi ja palautteen kerääminen nähtiin tärkeinä kehittämisen välineinä. Arvolupauskaaviossa tunnistettu tapahtumien suunnitelmallisuus ja rakenteellisuus vahvistuivat aineistossa, ja sen sisältö tuki osallistujien ja vertaisohjaajien näkemyksiä onnistuneista yhteyspeleistä. Vertaisohjaajat arvostivat käytännönläheisiä ohjeita, jotka tukevat tapahtuman suunnittelussa, toteutuksessa, arvioinnissa sekä haasteiden kohtaamisessa.
Opinnäytetyön tuotoksena syntyneen vertaisohjaajan oppaan sisältö perustui sekä kyselyiden ja arvolupauskaavion avulla saatuihin tuloksiin että opinnäytetyön tietoperustaan. Ennen lopullisen version julkaisemista oppaasta pyydettiin välipalaute Autenttiset ry:ltä. Jatkokehittämismahdollisuutena on oppaan kehittäminen kokemuspalautteen perusteella. Jatkossa voisi olla hyödyllistä myös tutkia Autenttiset ry:n ja yhteyspelien tuottamia hyötyjä yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasoilla.
The commissioner of the thesis was Autenttiset, a non-profit association founded in 2024 that focuses on developing emotional and interpersonal skills in society through voluntary efforts. The association describes itself as a community of heartfelt individuals. The research questions were: What should a peer facilitator consider in the planning, implementation, and evaluation of successful connection game events? What kind of guide best supports peer facilitators of connection games?
The theoretical framework drew upon the principles of Authentic Relating, which emphasize conscious interaction, open-mindedness, sharing personal experiences, and responsible communication. These principles guided both the content of the guide and the process of its creation. The framework also utilized guidance materials from the training organization Authentic Revolution, as well as research assessing the development of psychological safety in a medical peer mentoring program. This was supplemented with the concepts of dialogicality, playfulness and gamification, participation, peer groups and peer facilitation, and psychological safety. The framework also included an examination of the characteristics of a good guide and previously created guides for peer facilitators.
Data collection methods included a survey and a value proposition canvas. Two different Webropol questionnaires were used: one targeted at individuals who had facilitated connection games, and another open to all members of the community. The general questionnaire received 19 responses, and the facilitator-targeted one received nine. The qualitative inductive content analysis was used to analyze the responses, supported by statistical and quantitative methods. The value proposition canvas complemented the survey data as a service design tool and provided a foundation for the facilitator’s guide. The canvas allowed for visual and conversational structuring of peer facilitators' tasks, goals, and challenges, and was completed by three volunteer facilitators.
The results indicated that successful connection game events were built on a safe atmosphere, present and flexible facilitation, and authentic encounters between participants and facilitators. The skilled and enthusiastic actions of peer facilitators, along with careful but adaptable planning, were key success factors. A clear event structure: beginning, middle, and end, and mutually agreed rules that cultivate safety and trust also supported success. Facilitators were expected to participate as equals, respond to the group’s dynamics, and maintain an atmosphere of openness and voluntariness. Self-assessment and feedback collection were also seen as important tools for development. The planning and structural aspects highlighted in the value proposition canvas were reinforced in the data, supporting the participants’ and facilitators’ perspectives on successful events. Peer facilitators valued practical guidance that supports event planning, implementation, evaluation, and navigating challenges.
The resulting facilitator’s guide was based on both the survey and canvas findings, as well as the thesis’ theoretical framework. Before the final version was published, feedback was requested from Autenttiset association. A potential future development is to refine the guide based on experiential feedback. Further research could also explore the benefits of Autenttiset association and its connection games on individual, community, and societal levels.