Yksinpuintulkinnan tarkkuus puustotunnusten arvioinnissa
Raikisto, Leevi (2025)
Raikisto, Leevi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060520862
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060520862
Tiivistelmä
Suomessa käynnistettiin vuonna 2020 kansainvälinen laserkeilausohjelma, joka tuottaa maanpintaa ja maanpinnalla olevia kohteita kuvaavan kolmiulotteisen pistemäisen aineiston. Laserkeilausaineiston mittaustarkkuus on viisi laserpulssia neliömetriä kohden. Aineisto mahdollistaa ensimmäistä kertaa yhden puun tarkkuudella lasketun laajan metsävaratiedon.
Työn tarkoituksena on verrata korjuussa harvesterin keräämiä puustotietoja yksinpuintulkinnalla ja aluepohjaisella tulkinnalla tehtyihin aineistoihin ja selvittää kummalla aineistolla päästään eri puustotunnusten osilta tarkempiin tuloksiin. Työssä hyödynnettiin harvestereiden tuottamia mittalistoja avohakkuukohteilta, Metsäkannan tuottamaa yksittäisen puun tarkkuudella olevaa aineistoa ja metsäkeskuksen tuottamaa avointa aluepohjaista metsävaratietoa.
Tutkimuksen perusteella tukin osuuden ja keskijäreyden arviointi onnistui tarkemmin yksinpuintulkinnalla kuin aluepohjaisella tulkinnalla. Yksinpuintulkinnalla runkoluvun ja kuitupuun osuus arvioitiin pienemmäksi kuin toteutunut mittalistan data, koska kuitupuukokoisia runkoja on vaikeampi tunnistaa laserkeilausaineistosta. Opinnäytetyön tuloksista voidaan todeta, että yksinpuintulkinnalla on nykyteknologian avulla mahdollista päästä tarkempiin tuloksiin kuin yleisesti käytössä olevalla aluepohjaisella tulkinnalla. Tulevaisuudessa voidaan kasvattaa pistetiheyttä suuremmaksi nykyisestä ja tutkia voidaanko siten päästä tarkempiin tuloksiin runkoluvun ja kuituosuuden tuloksissa.
Työn tarkoituksena on verrata korjuussa harvesterin keräämiä puustotietoja yksinpuintulkinnalla ja aluepohjaisella tulkinnalla tehtyihin aineistoihin ja selvittää kummalla aineistolla päästään eri puustotunnusten osilta tarkempiin tuloksiin. Työssä hyödynnettiin harvestereiden tuottamia mittalistoja avohakkuukohteilta, Metsäkannan tuottamaa yksittäisen puun tarkkuudella olevaa aineistoa ja metsäkeskuksen tuottamaa avointa aluepohjaista metsävaratietoa.
Tutkimuksen perusteella tukin osuuden ja keskijäreyden arviointi onnistui tarkemmin yksinpuintulkinnalla kuin aluepohjaisella tulkinnalla. Yksinpuintulkinnalla runkoluvun ja kuitupuun osuus arvioitiin pienemmäksi kuin toteutunut mittalistan data, koska kuitupuukokoisia runkoja on vaikeampi tunnistaa laserkeilausaineistosta. Opinnäytetyön tuloksista voidaan todeta, että yksinpuintulkinnalla on nykyteknologian avulla mahdollista päästä tarkempiin tuloksiin kuin yleisesti käytössä olevalla aluepohjaisella tulkinnalla. Tulevaisuudessa voidaan kasvattaa pistetiheyttä suuremmaksi nykyisestä ja tutkia voidaanko siten päästä tarkempiin tuloksiin runkoluvun ja kuituosuuden tuloksissa.
