Neuroesteetön suhtautuminen osaksi opetusta ja ohjausta Toivakan yhtenäiskoulussa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten neuroesteettömyys huomioidaan kouluympäristössä ja millaisia kehittämistarpeita nykyisissä käytännöissä on, jotta ne tukisivat paremmin neuroepätyypillisten oppilaiden oppimista, osallistumista ja hyvinvointia. Tavoitteena oli tukea neuroesteetöntä toimintakulttuuria lisäämällä henkilöstön ymmärrystä neurokirjon oppilaiden tarpeista sekä kehittää käytännön ohjauksen keinoja. Saavutettavuutta tarkasteltiin erityisesti neuroepätyypillisten oppilaiden kanssa työskentelevän henkilöstön näkökulmasta. Ilmiötä kuvataan käsitteellä neuroesteettömyys, jolla viitataan oppimisympäristöjen ja toimintatapojen muokkaamiseen siten, että ne huomioivat yksilölliset tarpeet, kuten autisminkirjon ja ADHD-oireiden tuomat haasteet ja vahvuudet. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin, ja aineisto kerättiin haastattelemalla yhtenäiskoulun neljää työntekijää. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella neuroesteettömiä käytänteitä oli jo olemassa esimerkiksi eriyttämisen ja digitaalisten ratkaisujen muodossa, niiden systemaattinen huomioiminen ja kehittäminen kaipaa edelleen vahvistamista. Henkilökunta nosti tärkeinä asioina neuroesteettömän oppimisympäristön kehittämisessä erityisesti ennakoinnin, rakenteiden selkeyttämisen, koulutuksen ja resurssien vahvistamisen sekä moniammatillisen yhteistyön tehostamisen. Johtopäätöksenä todettiin, että neuroesteettömyyden edistäminen edellyttää sekä rakenteellisia että toiminnallisia muutoksia. Selkeät ja johdonmukaiset toimintatavat sekä resurssien oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen kohdentaminen tukevat neuroepätyypillisten oppilaiden koulupolkua ja edistävät yhdenvertaisuutta koko kouluyhteisössä. Tutkimuksen pohjalta laadittiin opas, joka kokoaa keskeiset suositukset saavutettavan ja yhdenvertaisen oppimisympäristön toteuttamiseen sekä tarjoaa työkaluja henkilöstölle arjen työhön.

The purpose of the thesis was to examine how neuro-accessibility is considered in the school environment and to identify areas for improvement in current practices in order to better support the learning, participation, and well-being of neurodivergent students. The aim was to promote accessible school culture by increasing staff understanding of the needs of students of neurodivergent students and developing practical guidance methods. Accessibility was examined particularly from the perspective of staff working with neurodivergent students. The concept of neuro-accessibility refers to the adaptation of learning environments and practices to account for individual needs, including the challenges and strengths associated with autism spectrum and ADHD. The study was conducted as qualitative research, and the material was collected by interviewing four employees of the comprehensive school. The material was analyzed using inductive content analysis. The results indicated that although some accessible practices already existed, for example in the form of differentiation and digital solutions, their systematic implementation and development require further strengthening. In the development of an accessible learning environment, staff highlighted the importance of clarifying structures, strengthening training and resources, and multi-professional collaboration. The conclusion was that advancing neuro-accessibility requires both structural and operational changes. Clear and consistent practices, along with the timely and purposeful allocation of resources, support the school path and equality of neurodivergent students within the whole school community. Based on the research, a guide was created that compiles key recommendations and provides the staff with tools for their daily work.