Naisten vaatemallisto Puolustusvoimien poistotekstiileistä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli suunnitella naisten neljän vaatekappaleen mallisto Puolustusvoimien poistotekstiilimateriaaleista. Tarkoituksena oli testata materiaaleja eri testausmenetelmillä, ja tulosten pohjalta valita, mitkä materiaaleista sopivat vaatemalliston suunnitteluun ja myöhemmin toteuttamiseen.

Tekstiilejä testattiin eri materiaalitestausmenetelmillä, joihin kuului niiden pesu pesukoneessa, keittäminen, kloriitilla valkaisu, raastaminen, hiominen ja mehiläisvahalla vahaaminen. Testeillä selvitettiin kankaiden kestävyyttä, pinnan kulumista, värin ja rakenteen muutoksia, lämpötilaan reagointia ja rispaantumista. Testimateriaalit olivat vanhoja ja kuluneita, koska ne ovat olleet Puolustusvoimilla kauan käytössä. Materiaalien pitkän käyttöiän vuoksi haluttiin testata myös, miten ne kuluvat ja kuinka helposti kankaat alkavat hajota esimerkiksi hiomisesta.

Toteutetut testit eivät vastaa laboratorio-olosuhteissa toteutettuja testauksia. Nämä testit toteutettiin, jotta niiden avulla pystyttiin selvittämään, soveltuuko materiaalit malliston tekemiseen, ja miten niitä pystyy muokkaamaan siihen sopivammiksi, esimerkiksi vahaamalla.

Aineistonhankintamenetelminä tässä työssä käytettiin havainnointia, haastattelua ja materiaalitestauksia. Haastateltavana työssä oli Petteri Leino, jolla oli arvokasta tietoa materiaaleista. Työhön saatiin häneltä tärkeää informaatiota M/62 maastopuvusta ja leipälaukusta, jotka olivat opinnäytetyön tärkeimpiä poistomateriaaleja testien ja malliston kannalta. Haastattelusta saatua informaatiota käytettiin lähteenä poistomateriaaleja käsittelevässä kappaleessa. Työtä pohjustettiin käsittelemällä Puolustusvoimien vaatteiden kiertokulkua ja hylkäystä, sekä kestävää kehitystä.

Havainnointi tapahtui Hämeenlinnassa sijaitsevassa SA-kaupassa, jossa poistomateriaaleja myydään. Selvitettiin, mitä tekstiilejä Puolustusvoimilta menee kiertoon ja kartoitettiin hyviä materiaaleja mallistoa varten. Lopuksi materiaalitestausten jälkeen päädyttiin siihen, että vahattu M/62 maastotakki, käsittelemättömät M/62 housut ja vahattu sekä valkaistu leipälaukku ovat sopivimpia materiaaleja malliston toteuttamiseen. Opinnäytetyön tuloksena syntyi suunnitelma naisten vaatemallistosta materiaalitestausten pohjalta. Mallistossa hyödynnetään elementtejä Puolustusvoimien maastoasuista yhdistettynä feminiinisten ja kauniiden elementtien kanssa.

The aim of the thesis was to design a collection of four women's garments from the Finnish Defence Forces' discarded textile materials. The objective was to test the materials with different testing methods, and based on the results, to choose which of the materials are suitable for the design and later implementation of the clothing collection.

The textiles were tested using different material testing methods, including washing in a washing machine, boiling, bleaching with chlorite, grating, sanding and waxing with beeswax. The tests were carried out to determine the durability of the fabrics, surface wear, colour and texture changes, temperature response and fraying. The test materials were old and worn, having been used by the Finnish Defence Forces for a long time. Because of their long useful life, it was also important to test how they would wear out and how easily they would break down, e.g. through sanding. The tests carried out do not correspond to those carried out under laboratory conditions. These tests were carried out in order to determine whether the materials were suitable for the production of the collection and how they could be modified to make them more suitable, for example by waxing.

The methods of data collection used in this thesis were observation, interviews and material testing. The interviewee was Petteri Leino, who had valuable knowledge about materials. He provided important information about the M/62 camouflage suit and the bread bag, which were the most important discarded materials for the thesis in terms of testing and design. The information obtained from the interview was used as a source in the chapter on discarded materials. The foundation of the thesis was built by covering the cycle and discarding of clothing in the Finnish Defence Forces, as well as sustainable development.

The observation took place in a SA store in Hämeenlinna, where the discarded materials are sold. It was determined which textiles from the Finnish Defence Forces are recycled, and proper materials for the collection were identified. Finally, after testing the materials, it was decided that a waxed M/62 camouflage jacket, untreated M/62 trousers and a waxed and bleached bread bag were the most suitable materials for the collection.

The result of the thesis was a plan for a women's clothing collection based on material testing. The collection utilizes elements of the Finnish Defence Forces' uniforms combined with feminine and beautiful elements in the clothes.