Hitsauskiinnittimen suunnittelu robottihitsausasemaan
Kärki, Akseli (2025)
Kärki, Akseli
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060721396
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060721396
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli suunnitella modulaarinen hitsauskiinnitin robottihitsausaseman pää- ja vastapääkäsittelypöytään Multimek Oy:lle. Työn tarkoituksena oli luoda vaatimusten mukainen hitsauskiinnitin, joka mahdollistaa moninaisten suurten hitsauskokoonpanojen tehokkaan tuotannon. Suunnittelussa hyödynnettiin CAD- ja FEM-ohjelmistoa, ja työn tuloksena tuotettiin valmistuspiirustukset toimeksiantajalle.
Opinnäytetyössä kartoitettiin hitsauskiinnittimelle asetetut vaatimukset, suunniteltiin kiinnittimen runko ja tukivarret, luotiin 3D-malli sekä suoritettiin tarvittavat lujuuslaskennat. Työssä vertailtiin kehikko- ja kalanruotomallin soveltuvuutta työn tilaajan tarpeisiin. Vertailussa kalanruotomalli todetaan paremmaksi vaihtoehdoksi sen tarjoaman joustavuuden, päivitettävyyden ja hitsauspolttimen paremman esteettömän pääsyn vuoksi.
FEM-analyysin avulla todetaan, että suunniteltu kiinnitin kestää sille asetetun 10000 kg:n kuorman ja oman painonsa aiheuttaman rasituksen siten, että suurin siirtymä on 8,04 mm. Tämä alittaa asetetun 10 mm:n raja-arvon, mikä varmistaa osaltaan hitsaustyön mittatarkkuuden ja laadun.
Koska kiinnittimen toimintaa ei ollut mahdollista kokeilla käytännössä opinnäytetyötä tehdessä, jatkotutkimuksena voisi selvittää sen käytännön toimivuutta robottihitsausasemassa ja verrata tässä työssä laskettuja teoreettisia siirtymiä todellisiin mittaustuloksiin. Samalla voitaisiin tunnistaa yleisiä parannus- ja kehityskohteita käytännön kokemusten perusteella.
Opinnäytetyössä kartoitettiin hitsauskiinnittimelle asetetut vaatimukset, suunniteltiin kiinnittimen runko ja tukivarret, luotiin 3D-malli sekä suoritettiin tarvittavat lujuuslaskennat. Työssä vertailtiin kehikko- ja kalanruotomallin soveltuvuutta työn tilaajan tarpeisiin. Vertailussa kalanruotomalli todetaan paremmaksi vaihtoehdoksi sen tarjoaman joustavuuden, päivitettävyyden ja hitsauspolttimen paremman esteettömän pääsyn vuoksi.
FEM-analyysin avulla todetaan, että suunniteltu kiinnitin kestää sille asetetun 10000 kg:n kuorman ja oman painonsa aiheuttaman rasituksen siten, että suurin siirtymä on 8,04 mm. Tämä alittaa asetetun 10 mm:n raja-arvon, mikä varmistaa osaltaan hitsaustyön mittatarkkuuden ja laadun.
Koska kiinnittimen toimintaa ei ollut mahdollista kokeilla käytännössä opinnäytetyötä tehdessä, jatkotutkimuksena voisi selvittää sen käytännön toimivuutta robottihitsausasemassa ja verrata tässä työssä laskettuja teoreettisia siirtymiä todellisiin mittaustuloksiin. Samalla voitaisiin tunnistaa yleisiä parannus- ja kehityskohteita käytännön kokemusten perusteella.