Ravitsemusterveyden edistäminen Keski-Pohjanmaalla
Siirilä, Kaisa (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060621272
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060621272
Tiivistelmä
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on osa kuntien ja hyvinvointialueiden lakisääteisiä tehtäviä, ja vaikuttava työ on useiden eri toimijoiden ja tavoitteiden summa. Ravitsemusterveyden edistämisellä on moninaisia vaikutuksia ihmisten elämässä ja sen eri vaiheissa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda kuva ravitsemusterveyden edistämisen nykytilasta Keski-Pohjanmaalla, laatia ehdotus ravitsemusterveyden edistämisen kehittämiseksi sekä arvioida kehittämishavaintoja ja ehdotuksia erillisessä työpajassa. Opinnäytetyön nykytila kartoitettiin teemahaastatteluilla ja tulokset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysimenetelmällä. Aineiston keruuseen haastateltiin kunnissa ja hyvinvointialueella työskenteleviä esihenkilöitä ja asiantuntijoita (n=4). Haastatteluissa esiin nousseita kehittämisideoita arvioitiin Keski-Pohjanmaan hyvinvointikoordinaattoreiden kokouksen yhteydessä pidetyssä työpajassa, johon osallistui yksitoista kuntien nimeämää henkilöä. Haastatteluiden ja työpajan tulosten pohjalta laadittiin viisi ehdotusta siitä, kuinka ravitsemusterveyden edistämistä tulisi kehittää Keski-Pohjanmaalla ja miten asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa.
Haastatteluiden tulokset osoittivat, että Keski-Pohjanmaalla on tunnistettu kehittämistarpeita julkisten ruokapalveluiden ja ravitsemusasiantuntijapalveluiden seurannassa, kehittämisessä, johtamisessa ja päätöksenteossa. Osa haastateltavista osasi mainita vain heikosti, kuinka näitä tavoitteita toteutetaan omassa organisaatiossa. Erityisesti korostui tarve tiiviille yhteistyölle kuntien, hyvinvointialueen ja muiden toimijoiden välillä palveluiden kehittämiseksi ja tuottamiseksi, vaikka alueella tehdään jo nyt hyvää yhteistyötä erilaisissa työryhmissä. Johtaminen sekä esihenkilön kiinnostuksen ja ammattiosaamisen puute ravitsemusterveyttä kohtaan nähtiin ongelmallisena joidenkin asiantuntijoiden ja esihenkilöiden näkökulmasta. Yhdeksi merkittäväksi teemaksi nousi myös arvostuksen puute, jota suurin osa haastateltavista koki omassa työssään.
Ravitsemusterveyden edistämiseen voidaan vaikuttaa viestinnän keinoin, ja siihen tarvitaan lisää resursseja, koulutusta, asiantuntijoita sekä laajaa yhteistyötä organisaatioiden sisäisesti ja alueellisesti. Mikäli ravitsemusterveyden edistäminen sisällytettäisiin strategiseksi tavoitteeksi kaikkiin kuntiin ja hyvinvointialueelle, se mahdollistaisi johdon ja kuntapäättäjien sitouttamisen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen integroimisen osaksi perustoimintaa.
Opinnäytetyö sisältää ammattisalaisuuksia ja tämän vuoksi luvut 5.1.1 ja 5.1.2 salataan.
Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda kuva ravitsemusterveyden edistämisen nykytilasta Keski-Pohjanmaalla, laatia ehdotus ravitsemusterveyden edistämisen kehittämiseksi sekä arvioida kehittämishavaintoja ja ehdotuksia erillisessä työpajassa. Opinnäytetyön nykytila kartoitettiin teemahaastatteluilla ja tulokset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysimenetelmällä. Aineiston keruuseen haastateltiin kunnissa ja hyvinvointialueella työskenteleviä esihenkilöitä ja asiantuntijoita (n=4). Haastatteluissa esiin nousseita kehittämisideoita arvioitiin Keski-Pohjanmaan hyvinvointikoordinaattoreiden kokouksen yhteydessä pidetyssä työpajassa, johon osallistui yksitoista kuntien nimeämää henkilöä. Haastatteluiden ja työpajan tulosten pohjalta laadittiin viisi ehdotusta siitä, kuinka ravitsemusterveyden edistämistä tulisi kehittää Keski-Pohjanmaalla ja miten asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa.
Haastatteluiden tulokset osoittivat, että Keski-Pohjanmaalla on tunnistettu kehittämistarpeita julkisten ruokapalveluiden ja ravitsemusasiantuntijapalveluiden seurannassa, kehittämisessä, johtamisessa ja päätöksenteossa. Osa haastateltavista osasi mainita vain heikosti, kuinka näitä tavoitteita toteutetaan omassa organisaatiossa. Erityisesti korostui tarve tiiviille yhteistyölle kuntien, hyvinvointialueen ja muiden toimijoiden välillä palveluiden kehittämiseksi ja tuottamiseksi, vaikka alueella tehdään jo nyt hyvää yhteistyötä erilaisissa työryhmissä. Johtaminen sekä esihenkilön kiinnostuksen ja ammattiosaamisen puute ravitsemusterveyttä kohtaan nähtiin ongelmallisena joidenkin asiantuntijoiden ja esihenkilöiden näkökulmasta. Yhdeksi merkittäväksi teemaksi nousi myös arvostuksen puute, jota suurin osa haastateltavista koki omassa työssään.
Ravitsemusterveyden edistämiseen voidaan vaikuttaa viestinnän keinoin, ja siihen tarvitaan lisää resursseja, koulutusta, asiantuntijoita sekä laajaa yhteistyötä organisaatioiden sisäisesti ja alueellisesti. Mikäli ravitsemusterveyden edistäminen sisällytettäisiin strategiseksi tavoitteeksi kaikkiin kuntiin ja hyvinvointialueelle, se mahdollistaisi johdon ja kuntapäättäjien sitouttamisen sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen integroimisen osaksi perustoimintaa.
Opinnäytetyö sisältää ammattisalaisuuksia ja tämän vuoksi luvut 5.1.1 ja 5.1.2 salataan.