Enhancing the transfer effect of learning with ship simulators

Abstract

Tämä opinnäytetyö tutkii oppimisen siirtovaikutuksen parantamista merenkulun koulutuksessa hyödyntämällä simulaattoreita aluksenkäsittelyopetuksessa ja -koulutuksessa. Työ keskittyy kokeneiden kansiupseerien kokemuksiin heidän sopeutuessaan heille uuteen innovatiiviseen propulsiojärjestelmään. Tämä oppimisprosessi, erityisesti kokeneille kansiupseereille, jotka sopeutuvat uusiin, innovatiivisiin propulsiojärjestelmiin, sisältää aiemmin opittujen tietojen ja menetelmien osittaisen hylkäämisen tai muokkaamisen uusien navigointitaitojen omaksumisen hyväksi. Tätä ilmiötä tarkastellaan tässä tutkimuksessa ’unlearningin’ (poisoppimisen) näkökulmasta. ’Unlearning’ viittaa aktiiviseen prosessiin, jossa tunnistetaan ja hylätään tai päivitetään vakiintuneita rutiineja, tapoja tai tietoja, jotka eivät ole enää tehokkaita tai jotka saattavat häiritä suorituskykyä uudessa kontekstissa. Simulaattorikoulutusta tarkastellaan menetelmänä luoda realistisia ja turvallisia ympäristöjä, jotka edistävät erilaisten operatiivisten skenaarioiden harjoittelua ja voivat helpottaa tätä monimutkaista oppimis- ja poisoppimis-prosessia. Huolellisesti suunnitellun simulaattorikoulutuksen merkitystä korostetaan oppimistavoitteiden muotoilun, tehtävien suunnittelun, keskustelujen ohjaamisen, opiskelijoiden motivaation stimuloinnin ja ohjaajan roolien määrittelyn avulla. Tässä tutkimuksessa esitetty empiirinen näyttö osoittaa, että simulaattorit ovat ratkaisevia oppimisen siirtovaikutuksen parantamisessa, mikä puolestaan edistää korkeampia turvallisuusstandardeja, parannettua energiatehokkuutta ja ympäristöystävällisten toimintatapojen edistämistä alustoiminnassa. Tutkimus esittelee teoreettisia näkökulmia ja käytännön suosituksia, joilla pyritään kehittämään simulaattoripohjaisia koulutusmalleja merenkulun koulutuksessa.

This thesis explores the enhancement of the transfer effect of learning in maritime education through the utilization of simulators for ship handling instruction and training. The work focuses on the experiences of experienced deck officers as they adapt to a new innovative propulsion system. This learning process, particularly for experienced deck officers adapting to new, innovative propulsion systems, involves the partial abandonment or modification of previously learned knowledge and methods in favor of acquiring new navigation skills. This phenomenon is explored in this study through the lens of 'unlearning', which refers to the active process of identifying and discarding or updating established routines, habits, or knowledge that are no longer effective or may interfere with performance in a new context, such as handling a vessel with an azimuth propulsion system. Simulator training is examined as a method to create realistic and safe environments that promote the practice of various operational scenarios and can facilitate this complex learning and unlearning process. The importance of carefully designed simulator training is emphasized through the formulation of learning objectives, the design of assignments, the facilitation of discussions, the stimulation of student motivation, and the definition of instructor roles. Empirical evidence presented in this study indicates that simulators are crucial in enhancing the transfer effect of learning, which in turn promotes higher safety standards, improved energy efficiency, and the advancement of environmentally sustainable practices in vessel operations. The study presents theoretical perspectives and practical recommendations aimed at developing simulator-based training models in maritime education.