Ruutuajan vaikutukset lasten motoriseen kehitykseen

Abstract

Ruutuajan käyttö ja esiintyminen arjessa on lisääntynyt useimmilla elämänalueilla nyky-yhteiskunnassa. Sen vaikutukset lasten kehitykseen, erityisesti motoristen taitojen kehitykseen, osoittautuivat moninaisiksi. Tavoitteena oli koota ajantasainen ja kattava, näyttöön perustuva yleiskuva ruutuajan vaikutuksista lasten motoristen taitojen kehitykseen. Tämän tiedon avulla toimintaterapeutit ja muut lasten terveydenhuollon ammattilaiset voivat edistää ammatillista osaamistaan tällä alueella ja tarjota ennaltaehkäisevää tukea perheille. Tutkimus toteutettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Google Scholar-, Pub-Med-, Cinahl Ultimate- ja Science Direct -tietokannoista, ja se analysoitiin teema-analyysin avulla. Useimmissa tutkimuksissa raportoitiin, että liiallinen ruutuaika, joka usein korreloi liikkumattomuuteen, on yhteydessä motoristen taitojen harjaamattomuuteen ja viivästymiin. Negatiivisiksi vaikutuksiksi mainittiin myös, että kosketusnäyttölaitteet eivät edistä hienomotoristen taitojen kehitystä samalla tavalla kuin kä- sillä tehtävät fyysiset toiminnot, erityisesti esineiden käsittelyssä ja sorminäppäryydessä. Ruutuajan vaikutuksista karkeamotoristen taitojen kehitykseen löytyi vain vähän tutkimustietoa. Joissakin tutkimuksissa havaittiin kuitenkin myös positiivisia vaikutuksia: esimerkiksi erityisesti motoristen taitojen harjoitteluun suunnitellut tablettisovellukset tukivat hienomotoristen taitojen kehitystä. Useimmissa tutkimuksissa liiallinen ruutuaika määriteltiin terveysjärjestöjen ja hallitusten, kuten Maailman terveysjärjestön (WHO), laatimien suositusten perusteella. Näitä suosituksia on kuitenkin kritisoitu siitä, että ne perustuivat negatiivisiin vaikutuksiin ja sivuuttavat mahdolliset hyödyt sekä ruutuajan keskeisen roolin lasten arjessa. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta voidaan selvittää, millaisissa toiminnallisissa konteksteissa ruutuaika vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti lasten motorisiin taitoihin. Tulevaisuudessa tutkimus voi auttaa kehittämään tarkempia suosituksia, jotka huomioivat ruutuajan vaikutusten monimutkaisuuden. Toimintaterapeuttien tulee pysyä ajan tasalla ruutuajan vaikutuksista, ohjata vanhempia, edistää toiminnallista tasapainoa vähentämällä liiallista ruutuaikaa, hyödyntää tarvittaessa ruutuaikapohjaisia interventioita ja tukea lasten osallistumisoikeutta digitaaliseen yhteiskuntaan.