Ravitsemusohjaus haavahoidon interventiona

Abstract

Haavojen yleistyminen ja kroonistuminen aiheuttavat merkittävää haittaa potilaille toistuvien hoitokäyntien, kivun ja inhimillisen kärsimyksen muodossa sekä kuormittavat terveydenhuoltoa resurssien ja kustannusten näkökulmasta. Hyvä ravitsemus edistää haavan paranemista, kun taas heikentynyt ravitsemustila hidastaa paranemisprosessia ja lisää komplikaatioriskiä.

Tässä opinnäytetyössä kehitettiin ravitsemusohjauksen käytäntöä Pirkanmaan hyvinvointialueen Nokian sosiaali- ja terveysaseman sairaanhoitajien vastaanottotoimintaan. Tavoitteena oli mahdollistaa oikea-aikainen, selkeä ja helposti toteutettava ravitsemusohjaus haavapotilaille, erityisesti akuutteja trauma- tai postoperatiivisia haavoja sairastaville perusterveille asiakkaille. Lisäksi opinnäytetyössä jaoteltiin kroonisten haavojen ravitsemusinterventiot, jotka edellyttävät ravitsemusasiantuntijoiden ja moniammatillisen tiimin osaamista. Näissä tapauksissa sairaanhoitajan ei vastaanottotyössä tarvitse antaa yksityiskohtaista ravitsemusohjausta, vaan hänen tulee tunnistaa ravitsemusriskit ja ohjata potilas jatkoarvioon, ottaen huomioon mahdolliset perussairaudet.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa selvitettiin ravitsemuksen ja ravintoaineiden merkitystä haavanhoidossa. Lisäksi kerättiin kyselytutkimuksella sairaanhoitajien näkemyksiä ja kokemuksia ravitsemusohjauksesta sekä järjestettiin kehittämistyöpaja (Innopaja), jossa hoitajat osallistuivat käytännön ohjeiden ideointiin ja arviointiin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin.

Opinnäytetyön tuloksena syntyi ohjeistus ja työvälineitä sairaanhoitajan ravitsemusohjauksen tueksi. Ravitsemusohjauksen todettiin olevan tärkeä osa kokonaisvaltaista haavanhoitoa ja tukevan potilaan omahoitoa erityisesti silloin, kun aika ja resurssit ovat rajalliset. Käytännönläheiset työkalut voivat helpottaa ohjauksen toteuttamista vastaanottotyössä ja lisätä potilaan sitoutumista hoitoonsa.

The increasing prevalence and chronicity of wounds cause significant harm to patients through repeated treatment visits, pain, and human suffering, while also placing a considerable burden on healthcare resources and finances. Proper nutrition supports wound healing, whereas impaired nutritional status slows the healing process and increases the risk of complications.

This thesis aimed to develop a practical approach to nutritional counseling within the reception services of nurses at the Nokia Social and Health Center, part of the Pirkanmaa Wellbeing Services County. The goal was to enable timely, clear, and easily implementable nutritional guidance for wound patients, particularly for generally healthy clients with acute traumatic or postoperative wounds.

In addition, the thesis classified nutritional interventions for chronic wounds, which require the expertise of nutrition professionals and a multidisciplinary team. In such cases, nurses working in busy outpatient settings are not expected to provide detailed nutritional counseling themselves but should be able to identify risks and refer patients for further evaluation, taking into account underlying medical conditions.

The thesis was carried out as a descriptive literature review to collect evidence-based knowledge on the role of nutrition and nutrients in wound care. Furthermore, a survey was conducted to explore nurses’ perspectives and experiences related to nutritional counseling, and a development workshop (Innopaja) was organized in which nurses participated in creating and evaluating practical guidelines. The collected data were analyzed using content analysis. As a result, practical instructions and tools were created to support nurses in providing nutritional counseling. Nutritional counseling was found to be an important part of holistic wound care and to support patient self-care, especially when time and resources are limited. Practical tools may help implement counseling more effectively in clinical settings and increase patient engagement in their own care.