Low poly : videopeleistä nykytaiteen välineeksi

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan low poly -tyyliä 3D-grafiikassa ja sen ilmenemistä nykytaiteessa. Low poly viittaa visuaaliseen tyyliin, jossa 3D-mallit on rakennettu suhteellisen pienellä polygonimäärällä, minkä seurauksena niissä on tunnistettavan pelkistetty ja kulmikas muotokieli. Tyylin taustaa tarkastellaan erityisesti videopeliteollisuuden ja 3D-grafiikan kehityksen kautta, sekä suhteessa länsimaiseen taidehistoriaan. Opinnäytetyössä kartoitetaan myös low poly -tyylin esteettisiä ja ilmaisullisia mahdollisuuksia kuvataiteen kontekstissa.

Työn tavoitteena on laajentaa ymmärrystä low poly -estetiikasta taiteellisena valintana ja tarkastella sitä suhteessa sekä digitaaliseen kulttuuriin että perinteisiin taiteen suuntauksiin. Samalla pohditaan videopeliteknologioiden ja -estetiikan hyödyntämistä nykytaiteen välineenä teosesimerkkien kautta.

Tutkimuksessa havaittiin, että low poly -tyyli ei ole ainoastaan tekninen ratkaisu, vaan se mahdollistaa esteettisesti harkittuja ja sisällöllisesti kantavia ratkaisuja. Pelkistetty visuaalinen kieli, yksityiskohtien vähäisyys ja tyylitelty muoto kannustavat katsojaa aktiiviseen tulkintaan ja samastumiseen. Erityisesti silloin, kun yksilölliset piirteet on jätetty pois, teoksesta voi tulla universaalimmin lähestyttävä.

Johtopäätöksenä esitetään, että low poly -tyyli ja siihen liittyvät pelintekoteknologiat tarjoavat nykytaiteilijalle käyttökelpoisia ja ilmaisuvoimaisia keinoja. Lisäksi todetaan, että tyylin ja sen sovellusten tarkastelu taidehistorian kontekstissa auttaa hahmottamaan digitaalisen taiteen paikkaa osana laajempaa taidekenttää.

This thesis explores the low poly style in 3D graphics and its manifestations in contemporary art. Low poly refers to a visual aesthetic where 3D models are built with a relatively small number of polygons, resulting in a distinctively simplified and angular visual language. The study examines the origins of the style, particularly through the history of the video game industry and 3D graphics development, as well as in relation to Western art history. Additionally, it investigates the aesthetic and expressive potential of the low poly style within the context of contemporary visual art.

The aim of the thesis is to broaden the understanding of low poly as an artistic choice and to consider its relevance in relation to both digital culture and traditional art movements. The study also discusses the application of video game technologies and aesthetics as tools for contemporary art, illustrated through selected artistic examples.

The research found that low poly is not merely a technical solution but a stylistic approach that enables aesthetically considered and conceptually meaningful artistic outcomes. Its simplified visual expression, scarcity of detail, and stylization invite viewers to interpret and engage with the work. Especially when individualized features are deliberately omitted, the artwork can become more universally relatable.

The conclusion suggests that the low poly style and related game development technologies provide contemporary artists with practical and expressive tools. Furthermore, analyzing the style in the context of art history helps to position digital art within the broader field of contemporary art.