Forssan pappila : rakennushistoriallinen selvitys
Ruokonen, Eevi (2025)
Ruokonen, Eevi
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061022247
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061022247
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä rakennushistoriallinen selvitys vuonna 1911 valmistuneesta jugendhenkisestä Forssan pappilasta. Selvityksellä pyrittiin tuomaan esiin pappilan kulttuuri- ja rakennushistorialliset arvot sekä säilyneet erityispiirteet, jotta ne voidaan huomioida tulevissa korjaus- ja muutostöissä sekä rakennuksen ylläpidossa. Selvityksen tilaajana toimi Forssan seurakunta.
Tutkimus toteutettiin kahdella päämenetelmällä: arkisto- ja kenttätyönä. Arkistotyön avulla selvitettiin pappilan historiaa, alkuperäistä arkkitehtuuria sekä vuosikymmenten aikana tehtyjä muutoksia. Kenttätyö sisälsi rakennuksen nykytilan inventoinnin ja dokumentoinnin paikan päällä. Näitä tietoja yhdistelemällä muodostettiin kokonaiskuva rakennuksesta ja sen säilyneisyydestä sekä vastattiin rakennushistoriaselvityksen keskeiseen kysymykseen: miksi rakennus on sellainen kuin se on.
Pappilan alkuperäisiä piirteitä on säilynyt paremmin julkisivuissa kuin sisätiloissa. Julkisivuissa säilyneet, aikansa ihanteista kertovat yksityiskohdat muodostavat pappilan arvokkaimmat rakenteelliset ja esteettiset ominaisuudet. Sisätiloissa näkyvät 1970-luvulla tehdyt laajat muutokset, jotka heijastavat rakennuksen viimeisintä käyttöaikaa kirkkoherran asuntona. Vaikka alkuperäisestä on säilynyt vain vähän, myöhemmät muutokset ovat osa rakennuksen kerroksellisuutta ja historiaa, kertoen sen käytön kehityksestä aikana, jolloin vuosisatainen pappilaperinne tuli hiljalleen päätökseensä.
Pappilan erityisarvoihin kuuluu myös sen rakennuskokonaisuuden ja pihapiirin säilyminen. Se on tärkeä osa alueensa merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä, joka kertoo varhaisen teollisuuden synnyttämästä yhdyskunnasta. Pappila on Suomen vähälukuisista jugendpappiloista viimeisten joukossa rakennettu, mikä korostaa sen säilyttämisen ja arvostamisen tärkeyttä osana paikallista rakennusperintöä.
Tutkimus toteutettiin kahdella päämenetelmällä: arkisto- ja kenttätyönä. Arkistotyön avulla selvitettiin pappilan historiaa, alkuperäistä arkkitehtuuria sekä vuosikymmenten aikana tehtyjä muutoksia. Kenttätyö sisälsi rakennuksen nykytilan inventoinnin ja dokumentoinnin paikan päällä. Näitä tietoja yhdistelemällä muodostettiin kokonaiskuva rakennuksesta ja sen säilyneisyydestä sekä vastattiin rakennushistoriaselvityksen keskeiseen kysymykseen: miksi rakennus on sellainen kuin se on.
Pappilan alkuperäisiä piirteitä on säilynyt paremmin julkisivuissa kuin sisätiloissa. Julkisivuissa säilyneet, aikansa ihanteista kertovat yksityiskohdat muodostavat pappilan arvokkaimmat rakenteelliset ja esteettiset ominaisuudet. Sisätiloissa näkyvät 1970-luvulla tehdyt laajat muutokset, jotka heijastavat rakennuksen viimeisintä käyttöaikaa kirkkoherran asuntona. Vaikka alkuperäisestä on säilynyt vain vähän, myöhemmät muutokset ovat osa rakennuksen kerroksellisuutta ja historiaa, kertoen sen käytön kehityksestä aikana, jolloin vuosisatainen pappilaperinne tuli hiljalleen päätökseensä.
Pappilan erityisarvoihin kuuluu myös sen rakennuskokonaisuuden ja pihapiirin säilyminen. Se on tärkeä osa alueensa merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä, joka kertoo varhaisen teollisuuden synnyttämästä yhdyskunnasta. Pappila on Suomen vähälukuisista jugendpappiloista viimeisten joukossa rakennettu, mikä korostaa sen säilyttämisen ja arvostamisen tärkeyttä osana paikallista rakennusperintöä.