Forssan pappila : rakennushistoriallinen selvitys

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä rakennushistoriallinen selvitys vuonna 1911 valmistuneesta jugendhenkisestä Forssan pappilasta. Selvityksellä pyrittiin tuomaan esiin pappilan kulttuuri- ja rakennushistorialliset arvot sekä säilyneet erityispiirteet, jotta ne voidaan huomioida tulevissa korjaus- ja muutostöissä sekä rakennuksen ylläpidossa. Selvityksen tilaajana toimi Forssan seurakunta.

Tutkimus toteutettiin kahdella päämenetelmällä: arkisto- ja kenttätyönä. Arkistotyön avulla selvitettiin pappilan historiaa, alkuperäistä arkkitehtuuria sekä vuosikymmenten aikana tehtyjä muutoksia. Kenttätyö sisälsi rakennuksen nykytilan inventoinnin ja dokumentoinnin paikan päällä. Näitä tietoja yhdistelemällä muodostettiin kokonaiskuva rakennuksesta ja sen säilyneisyydestä sekä vastattiin rakennushistoriaselvityksen keskeiseen kysymykseen: miksi rakennus on sellainen kuin se on.

Pappilan alkuperäisiä piirteitä on säilynyt paremmin julkisivuissa kuin sisätiloissa. Julkisivuissa säilyneet, aikansa ihanteista kertovat yksityiskohdat muodostavat pappilan arvokkaimmat rakenteelliset ja esteettiset ominaisuudet. Sisätiloissa näkyvät 1970-luvulla tehdyt laajat muutokset, jotka heijastavat rakennuksen viimeisintä käyttöaikaa kirkkoherran asuntona. Vaikka alkuperäisestä on säilynyt vain vähän, myöhemmät muutokset ovat osa rakennuksen kerroksellisuutta ja historiaa, kertoen sen käytön kehityksestä aikana, jolloin vuosisatainen pappilaperinne tuli hiljalleen päätökseensä.

Pappilan erityisarvoihin kuuluu myös sen rakennuskokonaisuuden ja pihapiirin säilyminen. Se on tärkeä osa alueensa merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä, joka kertoo varhaisen teollisuuden synnyttämästä yhdyskunnasta. Pappila on Suomen vähälukuisista jugendpappiloista viimeisten joukossa rakennettu, mikä korostaa sen säilyttämisen ja arvostamisen tärkeyttä osana paikallista rakennusperintöä.

This thesis examines the building history and current condition of Forssa Rectory, constructed in 1911. The aim was to identify the cultural and architectural significance of the rectory, along with its distinctive features. The survey was commissioned by the Forssa Parish.

The research combined archival study and fieldwork. Archival sources provided insight into the history, original design, and subsequent modifications of the building. The fieldwork involved inventory and documentation of its current condition. Together the findings contributed to a comprehensive understanding of the building and its state of preservation.

The value of the rectory lies primarily in the preserved building complex and the surrounding yard. The facades retain some of the most architecturally significant original features, reflecting the ideals of the Art Nouveau style. However, many original features have been lost over time particularly in the interior. Nevertheless, the rectory represents a process of historical layering and development during a period when the centuries-old rectory tradition was gradually coming to an end.

The findings support the recognition of the values of the building in future repair and maintenance efforts. As one of the last of Finland’s few Art Nouveau rectories, the preservation of the complex is particularly important within the local architectural and cultural heritage.