Valmentava esihenkilötyö turvallisuuskulttuurin vahvistamisessa : Kehittämistyö Posti Teollisuusratkaisut Oy:n Jyväskylän yksikössä

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin, millaisin valmentavan johtamisen keinoin esihenkilöt voivat tukea työntekijöitä turvallisuuskulttuurin kehittämisessä Posti Teollisuusratkaisut Oy:n Jyväskylän yksikössä. Tavoitteena oli selvittää turvallisuuskulttuurin nykytila, tunnistaa kehittymistä tukevat ja estävät tekijät sekä esittää konkreettisia toimenpiteitä, joilla voidaan vahvistaa ennakoivaa ja yhteisvastuullista toimintatapaa. Lisäksi työssä tarkasteltiin, millaisia valmiuksia valmentava johtaminen edellyttää esihenkilöiltä turvallisuustyössä.

Työ toteutettiin konstruktiivisena kehittämistutkimuksena. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksella ja teemahaastatteluilla, jotka kohdennettiin työntekijöille ja työnjohdolle. Kyselyyn saatiin 26 vastausta, ja haastatteluihin osallistui viisi työnjohtajaa ja kuusi työntekijää. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin, ja tulosten jäsentelyssä hyödynnettiin NOSACQ-50-mallin keskeisiä ulottuvuuksia, kuten turvallisuusviestintää, osallistumista ja yhteisvastuuta.

Tulokset osoittivat, että turvallisuuskulttuuri sijoittuu pääosin riippuvaisen ja itsenäisen tason välimaastoon. Turvallisuuteen suhtaudutaan vakavasti ja havaintoja tehdään aktiivisesti, mutta vastuu nähdään vielä osin johdon tehtävänä. Reaktiivisen tason piirteitä on tunnistettavissa erityisesti vuorovaikutuksessa ja puuttumiskäytännöissä. Työntekijöiden ja työnjohdon näkemyksissä oli eroja erityisesti yhteisvastuullisuuden toteutumisessa ja osallistumisen vaikuttavuudessa.

Kehittämistyön tuloksena esitettiin kuusi konkreettista toimenpidettä, jotka tukevat valmentavaa esihenkilötyötä, turvallisuushavaintojen käsittelyä ja tiimitason yhteisvastuun vahvistumista. Johtopäätöksenä todettiin, että turvallisuuskulttuurin kehittäminen edellyttää rakenteellista tukea esihenkilötyölle sekä työntekijöiden osallistumismahdollisuuksien vahvistamista.

The thesis explored the coaching leadership methods that supervisors can employ to help employees cultivate a safety culture at Posti Teollisuusratkaisut Oy's Jyväskylä unit. The objective was to assess the current state of the safety culture, identify factors that promote or hinder its development, and suggest concrete measures to foster a proactive and collaborative approach. Additionally, the study investigated the skills that coaching leadership requires from supervisors in the context of safety work.

This research was conducted as a constructive development study. Data were collected through a survey and thematic interviews conducted with employees and supervisors. Twenty-six individuals completed the survey, while five supervisors and six employees participated in the interviews. The data were analyzed using qualitative content analysis methods, and the findings were organized based on the key dimensions of the NOSACQ-50 model, which includes elements such as safety communication, participation, and shared responsibility.

The results indicated that the safety culture primarily exists at a level between dependent and independent. Employees take safety seriously and actively make observations, but the sense of responsibility is still partly viewed as the management's responsibility. Reactive characteristics were especially noticeable in communication and intervention practices. There were notable differences in perspectives between employees and management, particularly regarding the execution of shared responsibility and the effectiveness of participation.

As a result of this development work, six concrete measures were proposed to enhance the coaching provided by supervisors, improve the handling of safety observations, and strengthen shared responsibility at the team level. The conclusion drawn from the study is that developing a safety culture necessitates structural support for supervisory work and increased opportunities for employee participation.