Henkilökohtainen avustaja selkäydinvammaisen osallisuuden tukena : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Putkisaari, Carita (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061122576
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061122576
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella henkilökohtaisen avustajan roolia selkäydinvammaisten henkilöiden osallisuuden ja toimijuuden tukemisessa. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka henkilökohtainen apu voi mahdollistaa vammaisten henkilöiden itsenäisen elämän ja aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan, sekä millaisia haasteita ja mahdollisuuksia avustusjärjestelmä sisältää.
Opinnäytetyö perustuu kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen, jossa analysoidaan aiempia tutkimuksia, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen. Tutkimukset etsittiin Samk Finna ja Google Scolars -tietokannoista. Tutkimusten julkaisuvuosi rajattiin aikavälille 2013–2025 ja hakuja tehtiin suomen- ja englannin kielillä. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 8 tutkimusta. Valitut aineistot olivat lisensiaattitöitä, väitöskirjoja ja vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita.
Kirjallisuuskatsauksessa tutkimukset teemoitettiin. Teemoitetun perusteella voidaan nähdä, että henkilökohtainen apu on keskeinen palvelu, joka tukee arjen hallintaa, fyysistä toimintakykyä ja sosiaalista osallistumista. Henkilökohtaisen avun turvin selkäydinvammainen henkilö voi osallistua työelämään, opiskeluun, vapaa-ajan toimintoihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Kuitenkin palvelujärjestelmän joustamattomuus sekä avustajan ja avustettavan välisen suhteen laatu voivat vaikuttaa osallisuuden toteutumiseen.
Tutkimustuloksista ilmenee, että henkilökohtainen apu kyllä tukee selkäydinvammaisen henkilön osallisuutta, mutta se riippuu palvelujärjestelmän rakenteista, avustajan ja avustettavan välisestä suhteesta sekä avun yksilöllisestä suunnittelusta. Hyvin toimiva avustajasuhde tukee itsenäistä toimijuutta ja päätöksentekoa, mutta liian tiukasti säädellyt tai rajoitetut palvelut voivat heikentää toimijuuden kokemusta. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että henkilökohtaisen avun ja teknologisten ratkaisujen yhdistäminen voisi vahvistaa itsenäisyyttä ja vähentää avuntarvetta tietyissä tehtävissä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä on, että henkilökohtaisen avustajan roolia tulisi kehittää entistä käyttäjälähtöisemmäksi ja joustavammaksi, jotta eri tavoin vammaiset henkilöt voivat olla aktiivisina toimijoina omassa elämässään. Jatkossa olisi tärkeää tutkia avustajien koulutuksen ja palvelumallien kehittämistä sekä teknologian roolia osana henkilökohtaista apua.
Opinnäytetyö perustuu kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen, jossa analysoidaan aiempia tutkimuksia, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen. Tutkimukset etsittiin Samk Finna ja Google Scolars -tietokannoista. Tutkimusten julkaisuvuosi rajattiin aikavälille 2013–2025 ja hakuja tehtiin suomen- ja englannin kielillä. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 8 tutkimusta. Valitut aineistot olivat lisensiaattitöitä, väitöskirjoja ja vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita.
Kirjallisuuskatsauksessa tutkimukset teemoitettiin. Teemoitetun perusteella voidaan nähdä, että henkilökohtainen apu on keskeinen palvelu, joka tukee arjen hallintaa, fyysistä toimintakykyä ja sosiaalista osallistumista. Henkilökohtaisen avun turvin selkäydinvammainen henkilö voi osallistua työelämään, opiskeluun, vapaa-ajan toimintoihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Kuitenkin palvelujärjestelmän joustamattomuus sekä avustajan ja avustettavan välisen suhteen laatu voivat vaikuttaa osallisuuden toteutumiseen.
Tutkimustuloksista ilmenee, että henkilökohtainen apu kyllä tukee selkäydinvammaisen henkilön osallisuutta, mutta se riippuu palvelujärjestelmän rakenteista, avustajan ja avustettavan välisestä suhteesta sekä avun yksilöllisestä suunnittelusta. Hyvin toimiva avustajasuhde tukee itsenäistä toimijuutta ja päätöksentekoa, mutta liian tiukasti säädellyt tai rajoitetut palvelut voivat heikentää toimijuuden kokemusta. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että henkilökohtaisen avun ja teknologisten ratkaisujen yhdistäminen voisi vahvistaa itsenäisyyttä ja vähentää avuntarvetta tietyissä tehtävissä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä on, että henkilökohtaisen avustajan roolia tulisi kehittää entistä käyttäjälähtöisemmäksi ja joustavammaksi, jotta eri tavoin vammaiset henkilöt voivat olla aktiivisina toimijoina omassa elämässään. Jatkossa olisi tärkeää tutkia avustajien koulutuksen ja palvelumallien kehittämistä sekä teknologian roolia osana henkilökohtaista apua.