Työsuojelullinen teko sijaishuoltoon : menettelytapaohjeet uhka- ja väkivaltatilanteiden ennakointiin ja hallintaan

Abstract

Tutkimusten mukaan sosiaaliala kuuluu työväkivallan riskiammattien kolmen kärkeen. Työväkivallan on todettu lisääntyvän työpaikoilla, joiden työtehtävissä käytetään julkista valtaa, rajoitetaan ihmisen perusoikeuksia, asiakkailla on mielenterveys- tai päihdeongelmia ja työskentely tapahtuu yksin tai yöaikaan. (Piispa & Hulkko 2010, 9; Työsuojeluhallinto 2013, 7.) Tuoreimman tutkimuksen mukaan sosionomeista jopa 60 % on kokenut asiakasväkivaltaa hyvinvointialueella työskennellessään (Talentia 2024).

Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa työnantajaa selvittämään ja tunnistamaan työhön liittyvät väkivallan uhat sekä poistamaan tai vähintään vähentämään väkivallan riskitekijöitä. Jos väkivallan uhan katsotaan olevan työssä ilmeinen, tulee työnantajan laatia menettelytapaohjeet uhka- ja väkivaltatilanteissa toimimiseksi.

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimii yksityinen lastensuojelualan yritys ja työympäristönä erityistason lastenkoti, jossa kirjoittaja työskenteli kyseisenä aikana. Tämän toimintatutkimuksellisen kehittämistyön tuotoksena syntynyt menettelytapaohje on lakisääteisesti osa omavalvontaa ja siten lähtökohtaisesti salassapidon alainen. Opinnäytetyön liitteenä on kuitenkin toimeksiantajan luvalla julkaistu kirjoittajan laatima menettelytapaohje ilman yksilöiviä tunnistetietoja.

Tarve menettelytapaohjeelle on syntynyt työtapaturmatilanteen jälkiselvittelyn seurauksena. Tällöin on käynyt ilmi, ettei etenkään sijaisilla ole osaamista uhka- ja väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyyn tai niissä turvalliseen toimimiseen.

Tässä opinnäytetyössä kuvataan ensin lastensuojelun sijaishuollon erilaisia toimintaympäristöjä, jonka jälkeen keskitytään tarkastelemaan työturvallisuutta ja -suojelua ohjaavan lainsäädännön kautta, työväkivaltaa ilmiönä ja sille sijaishuollossa altistavia tekijöitä, uhkatilanteiden ennakointia ja tilanteiden jälkihoitoa. Lopuksi kuvataan menettelytapaohjeen toteutuksen kulku ja pohditaan toteutusprosessin ja tuotoksen luotettavuutta ja eettisyyttä.

Research indicates that the social sector ranks among the top three professions at risk for workplace violence. Workplace violence has been found to increase in environments where public authority is exercised, basic human rights are restricted, clients have mental health or substance abuse issues, and work is conducted alone or at night (Piispa & Hulkko 2010, 9; Occupational Safety Administration 2013, 7). According to the latest research, up to 60% of social workers have experienced client violence while working in welfare areas (Talentia 2024).

The Occupational Safety Act (738/2002) obliges employers to identify and assess threats of violence related to work and to eliminate or at least reduce risk factors for violence. If the threat of violence is deemed apparent in the workplace, the employer must establish procedural guidelines for dealing with threats and violent situations.

The thesis was commissioned by a private child protection company, and the work environment was a specialized children's home where I worked at the time. The procedural guidelines produced as a result of this action research development work are legally part of self-monitoring and are therefore confidential by default. However, with the commissioner's permission, the procedural guidelines I created are published as an appendix to the thesis without identifying details.

The need for procedural guidelines arose from the aftermath of a work accident investigation. It became apparent that substitutes, in particular, lacked the skills to prevent or safely manage threatening and violent situations.

This thesis first describes various operational environments in substitute care, then focuses on examining occupational safety and protection through legislation, workplace violence as a phenomenon, factors exposing substitute care to it, anticipation of threat situations, and post-incident care. Finally, the implementation process of the procedural guidelines is described, and the reliability and ethics of the implementation process and the product are considered.