Auton jousitus: passiiviset, adaptiiviset ja aktiiviset järjestelmät

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on esitellä aktiivisten jousituksien etuja sekä ongelmia, mutta myös kilpailevia rakenteita. Keskeisenä komponenttina on heilahtelunvaimennin, jota täydentämällä tai korvaamalla aktiivinen toiminta on useimmiten toteutettu. Aktiivijousitus ei ainoastaan mahdollista tienpinnan aiheuttamien iskujen täydellistä kumoamista, vaan myös voimien tuottamisen korin ja pyörän väliin.

Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuustutkimuksena, perehtyen saatavilla oleviin kirjallisiin lähteisiin. Työ koostuu kolmesta osiosta. Näitä ovat heilahtelunvaimentimien historia pääkohdiltaan, keskeinen teoria sekä erilaisten rakenteiden esittely.

Opinnäytetyön tuloksena voidaan todeta, että aktiiviset jousitukset ovat kalliita ja monimutkaisia rakenteita, mistä johtuen niitä näkee lähinnä kalliimman luokan autoissa. Adaptiivisella toteutuksella saavutetaan lähes yhtä hyvä suorituskyky, vain murto-osalla energiankulutuksesta. Tästä huolimatta passiivinen heilahtelunvaimennin on edelleen yksinkertaisin ja halvin rakenne, jolloin sitä näkee nyt ja ainakin lähitulevaisuudessa yleisimmin etenkin halvemman hintaluokan henkilöautoissa.