Palvelukeskus Helsingin Turvapuhelinpalveluiden hoitajien kokemukset kaatumissensoriteknologiakokeilusta
Silver, Aino (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025070323591
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025070323591
Tiivistelmä
Kaatuminen on yksi eniten vammoja aiheuttavista tekijöistä iäkkäiden keskuudessa. Kaatuminen tapahtuu usein iäkkään omassa kodissa aiheuttaen pitkäaikaisia vammoja. Maailman väestön ikääntyessä on iäkkäiden hyvinvoinnin turvaamiseksi kehitettävä tehokkaita kaatumisia havainnoivia menetelmiä. Kaatumisia havainnoivia järjestelmiä on kehitetty maailmalaajuisesti useissa tutkimuksissa lupaavin tuloksin, mutta järjestelmät vaativat edelleen lisää tutkimusta aidoissa ympäristöissä tapahtuvista kaatumisista. Marraskuussa 2023 Helsingin kaupungin Turvapuhelinpalvelussa toteutettiin pilotti, jossa Inlisol Oy:n kaatumissensorilaitetta testattiin Palvelukeskuksen viiden asiakkaan kodissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa hoitajien kokemuksia Inlisol Oy:n käyttökokeilujaksosta sekä kaatumissensoreiden tuomista hyödyistä ja haitoista Palvelukeskus Helsingin Turvapuhelinpalveluissa.
Tavoitteena oli tuottaa hoitajien kokemusten perusteella lisätietoa kaatumissensoriteknologian käytöstä Turvapuhelinpalveluissa ja kaatumissensoriteknologian kokeilemisesta uudessa käyttöympäristössä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidun yksilöhaastattelun avulla, jossa haastateltiin kaatumissensorilaitetta omassa työssään käyttänyttä hoitajaa. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulokset osoittivat, että hoitajalla oli positiivisia kokemuksia sekä kehityskohteita kokeilusta. Johtopäätöksinä voidaan todeta hoitajien laadukkaan kouluttamisen sekä ympärivuorokautisen teknisen tuen olevan hoitajille tärkeitä testattaessa kaatumissensorilaitetta uudessa ympäristössä. Tärkeänä koettiin myös työyksikön tuki vikailmoitusten ratkomisessa, jos teknistä tukea ei ollut saatavilla kyseiseen kellonaikaan. Laitteen helppo käytettävyys auttoi myös laitteeseen sopeutumisessa. Kehityskohdaksi tunnistettiin virhehälytysten vaikutus hälytysten luotettavuuteen sekä hoitajien työkuormaan. Kokeilun aikana tapahtui hoitajan mukaan vähintään yksi kaatuminen, jotka laite havaitsi onnistuneesti. Hoitaja koki kaatumissensorilaitteella olevan tulevaisuutta Turvapuhelinpalveluissa, mikäli virhehälytysten määrää kyetään laskemaan.
Tavoitteena oli tuottaa hoitajien kokemusten perusteella lisätietoa kaatumissensoriteknologian käytöstä Turvapuhelinpalveluissa ja kaatumissensoriteknologian kokeilemisesta uudessa käyttöympäristössä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidun yksilöhaastattelun avulla, jossa haastateltiin kaatumissensorilaitetta omassa työssään käyttänyttä hoitajaa. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulokset osoittivat, että hoitajalla oli positiivisia kokemuksia sekä kehityskohteita kokeilusta. Johtopäätöksinä voidaan todeta hoitajien laadukkaan kouluttamisen sekä ympärivuorokautisen teknisen tuen olevan hoitajille tärkeitä testattaessa kaatumissensorilaitetta uudessa ympäristössä. Tärkeänä koettiin myös työyksikön tuki vikailmoitusten ratkomisessa, jos teknistä tukea ei ollut saatavilla kyseiseen kellonaikaan. Laitteen helppo käytettävyys auttoi myös laitteeseen sopeutumisessa. Kehityskohdaksi tunnistettiin virhehälytysten vaikutus hälytysten luotettavuuteen sekä hoitajien työkuormaan. Kokeilun aikana tapahtui hoitajan mukaan vähintään yksi kaatuminen, jotka laite havaitsi onnistuneesti. Hoitaja koki kaatumissensorilaitteella olevan tulevaisuutta Turvapuhelinpalveluissa, mikäli virhehälytysten määrää kyetään laskemaan.