Kansalaisjärjestöt lähteinä Helsingin Sanomien näköislehden ulkomaanuutisissa
Varis, Markus (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025081223881
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025081223881
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee kansalaisjärjestöjen asemaa lähteinä Helsingin Sanomien näköislehden ulkomaanosiossa sisällön erittelyn keinoin ajanjaksoilla 1.1.2021-31.1.2021 ja 1.1.2024–31.3.2024. Aikavälit on valittu niin, että kaksi Helsingin Sanomia kiinnostavaa aseellista konfliktia, Venäjän laajamittainen hyökkäyssota Ukrainassa ja Gazan sota Israelissa, eivät olleet vielä käynnissä aikaisemmalla ajanjaksolla. Tutkimuksessa tarkastellaan kansalaisjärjestölähteiden esiintymistiheyttä, asemaa lähteinä tekstissä suhteessa muihin lähteisiin, järjestöjen roolia ju-tuissa lähteinä, järjestölähteiden oikeuskysymysten asiayhteyttä kehyksen käsitteen kautta, järjestöiltä tulevien aiheiden näkymistä uutisissa sekä havaintojen maantieteellistä jakaumaa.
Kansalaisjärjestöjen viestinnän ammattimaistuminen ja toimitusten resurssien tiukentuminen ovat avanneet järjestöille lisää tilaa journalismissa tietolähteinä. Journalismin taloudellinen toimintaympäristö on muuttunut teknologisen kehityksen myötä myös Pohjoismaissa. Suuret kansalaisjärjestöt pyrkivät uskottavalla tiedonvälityksellä ja näkyvyydellä valtavirtaisessa journalismissa lisäämään legitimiteettiään sidosryhmilleen, näkevät journalismin liittolaisena julkisuuden kanssa toimiessaan ja ovat rekrytoineet viestintätehtäviinsä entisiä toimittajia, jotka ovat tuoneet järjestöviestintään journalistisia arvoja. Järjestöt kykenevät tänä päivänä tuottamaan sisältöä, joka yltää journalistiseen tarkkuuteen, ja siten potentiaalisesti paikkaamaan toimitusten kaventuneita resursseja ja jopa korvaamaan journalistista tiedonvälitystä.
Tutkimuksen tulosten perusteella kansalaisjärjestöt esiintyvät Helsingin Sanomien näköislehden ulkomaanuutisten lähteinä noin 2,4 prosentissa uutisjutuista. Järjestöt esiintyvät useimmiten asiantuntijan roolissa, itsenäisinä lähteinä ja humanitaaristen oikeuksien kehyksessä, mutta usein myös kansalais- ja poliittisten oikeuksien kehyksessä. Niin ikään järjestön toimintaan tai aktivismiin liittyvät roolit esiintyivät usein. Aineiston kahta ajanjaksoa vertailtaessa ei löytynyt muuta merkittävää eroa kuin havaintojen maantieteellisen sijainnin painottuminen Israeliin.
Järjestöt otettiin juttuihin mukaan useimmin ensimmäisenä lähteenä. Kun järjestölähdettä edelsi toinen lähde, viitattiin ensimmäisenä viralliseen tai hallinnolliseen lähteeseen taikka toisen journalistisen toimijan sisältöön. Kansainväliset järjestöt, erityisesti Amnesty, saivat eniten huomiota.
Kansalaisjärjestöjen asema lähteenä Helsingin Sanomien näköislehdessä ei näyttäydy tässä tutkimuksessa yksiselitteiseltä. Jotkin aineiston jutut rakentuivat pitkälti järjestöjen asiantuntemuksen varaan, kun taas toisissa järjestöjä lainattiin vain lyhyesti jutun loppupuolella. Joidenkin juttujen aiheet vaikuttivat tulevan suoraan kansalaisjärjestöiltä. Vaikka kansalaisjärjestöt vaikuttavatkin saavan lähteenä paikoin Helsingin Sanomien toimituksen luottamuksen löytyvät ne aineistossa lähteenä harvoin ja tyypillisesti samanlaisissa rooleissa ja asiayhteyksissä.
Kansalaisjärjestöjen viestinnän ammattimaistuminen ja toimitusten resurssien tiukentuminen ovat avanneet järjestöille lisää tilaa journalismissa tietolähteinä. Journalismin taloudellinen toimintaympäristö on muuttunut teknologisen kehityksen myötä myös Pohjoismaissa. Suuret kansalaisjärjestöt pyrkivät uskottavalla tiedonvälityksellä ja näkyvyydellä valtavirtaisessa journalismissa lisäämään legitimiteettiään sidosryhmilleen, näkevät journalismin liittolaisena julkisuuden kanssa toimiessaan ja ovat rekrytoineet viestintätehtäviinsä entisiä toimittajia, jotka ovat tuoneet järjestöviestintään journalistisia arvoja. Järjestöt kykenevät tänä päivänä tuottamaan sisältöä, joka yltää journalistiseen tarkkuuteen, ja siten potentiaalisesti paikkaamaan toimitusten kaventuneita resursseja ja jopa korvaamaan journalistista tiedonvälitystä.
Tutkimuksen tulosten perusteella kansalaisjärjestöt esiintyvät Helsingin Sanomien näköislehden ulkomaanuutisten lähteinä noin 2,4 prosentissa uutisjutuista. Järjestöt esiintyvät useimmiten asiantuntijan roolissa, itsenäisinä lähteinä ja humanitaaristen oikeuksien kehyksessä, mutta usein myös kansalais- ja poliittisten oikeuksien kehyksessä. Niin ikään järjestön toimintaan tai aktivismiin liittyvät roolit esiintyivät usein. Aineiston kahta ajanjaksoa vertailtaessa ei löytynyt muuta merkittävää eroa kuin havaintojen maantieteellisen sijainnin painottuminen Israeliin.
Järjestöt otettiin juttuihin mukaan useimmin ensimmäisenä lähteenä. Kun järjestölähdettä edelsi toinen lähde, viitattiin ensimmäisenä viralliseen tai hallinnolliseen lähteeseen taikka toisen journalistisen toimijan sisältöön. Kansainväliset järjestöt, erityisesti Amnesty, saivat eniten huomiota.
Kansalaisjärjestöjen asema lähteenä Helsingin Sanomien näköislehdessä ei näyttäydy tässä tutkimuksessa yksiselitteiseltä. Jotkin aineiston jutut rakentuivat pitkälti järjestöjen asiantuntemuksen varaan, kun taas toisissa järjestöjä lainattiin vain lyhyesti jutun loppupuolella. Joidenkin juttujen aiheet vaikuttivat tulevan suoraan kansalaisjärjestöiltä. Vaikka kansalaisjärjestöt vaikuttavatkin saavan lähteenä paikoin Helsingin Sanomien toimituksen luottamuksen löytyvät ne aineistossa lähteenä harvoin ja tyypillisesti samanlaisissa rooleissa ja asiayhteyksissä.