Narsismi sosiaalityössä : narsismi ilmiönä sosiaalialan kontekstissa
Kuusisto, Linda (2025)
Kuusisto, Linda
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025082024043
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025082024043
Tiivistelmä
Narsismiin ilmiönä liittyy usein joustamattomat ajattelu- ja toimintatavat, jotka vaikeuttavat ammatillisten sekä lähisuhteiden kehittymistä ja niissä pysymistä pitkäaikaisesti. Opinnäytetyön tutkimuksessa on selvitetty kuuden narsismin uhrin käsityksiä sosiaalialan ammattilaisen roolista narsistisen henkilön ja hänen läheisensä kanssa työskenneltäessä. Haastateltavien käsitykset perustuivat heidän kokemuksiinsa sosiaalihuollon asiakkuudesta. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastattelun muodossa Teams-sovelluksella vuoden 2025 keväänä. Tutkimuksen tulokset analysoitiin sisällönanalyysimenetelmän mukaisesti.
Haastateltavat kokivat sosiaalialan ammattilaisen roolin erittäin keskeiseksi, mutta samalla hyvin haitalliseksi. Monen haastateltavan mielestä sosiaalialan työntekijöillä on liikaa valtaa osaamiseen nähden kohdata narsistinen henkilö ja hänen läheisensä. Työntekijöiden tiedon puutetta henkisestä väkivallasta ja narsistisesta käyttäytymisestä pidettiin suurimpina haasteina dialogisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen rakentamisessa.
Opinnäytetyössä painotettiin myös narsismin uhrien toivoman tuen ja huomioinnin näkökulmaa. Haastateltavat toivoivat muun muassa selkeämpää palveluohjausta, arvostavaa kohtaamista, tasavertaisuutta vuorovaikutuksessa sekä auktoriteettisempaa asennetta sosiaalialan työntekijöiltä. Haastateltava, jolla oli hyvä kokemus kohtaamisesta sosiaalialan ammattilaisen kanssa, kuvaili työntekijän pitäneen selkeää järjestystä käsiteltävissä aiheissa. Tämä haastateltava kertoi myös, ettei sosiaalialan työntekijä antanut tilaa tunneperäiseen tarinointiin vaan keskustelun painopiste oli oikeissa tapahtumissa. Haastateltavien kertoman perusteella tärkeimpinä vastavuoroisen ja osallistavan keskustelun mahdollistajina narsistisen osapuolen kanssa voidaan pitää myös aiheessa pysymisen taitoa, jämäkkyyttä sekä tapahtumiin perustuvaa keskustelua asiakkaiden tilanteen kartoittamisessa.
Haastatteluiden ja teorian välillä pystyy näkemään monia yhtäläisyyksiä ja ominaisuuksia esimerkiksi narsistisien henkilöiden käyttäytymistavoissa ja vuorovaikutuksessa sekä läheisen että ammattilaisen kanssa. Opinnäytetyön keskeisimpänä johtopäätöksenä voi pitää sitä, että haastateltavat kokivat jäävänsä vaille oikeudenmukaista apua.
Haastateltavat kokivat sosiaalialan ammattilaisen roolin erittäin keskeiseksi, mutta samalla hyvin haitalliseksi. Monen haastateltavan mielestä sosiaalialan työntekijöillä on liikaa valtaa osaamiseen nähden kohdata narsistinen henkilö ja hänen läheisensä. Työntekijöiden tiedon puutetta henkisestä väkivallasta ja narsistisesta käyttäytymisestä pidettiin suurimpina haasteina dialogisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen rakentamisessa.
Opinnäytetyössä painotettiin myös narsismin uhrien toivoman tuen ja huomioinnin näkökulmaa. Haastateltavat toivoivat muun muassa selkeämpää palveluohjausta, arvostavaa kohtaamista, tasavertaisuutta vuorovaikutuksessa sekä auktoriteettisempaa asennetta sosiaalialan työntekijöiltä. Haastateltava, jolla oli hyvä kokemus kohtaamisesta sosiaalialan ammattilaisen kanssa, kuvaili työntekijän pitäneen selkeää järjestystä käsiteltävissä aiheissa. Tämä haastateltava kertoi myös, ettei sosiaalialan työntekijä antanut tilaa tunneperäiseen tarinointiin vaan keskustelun painopiste oli oikeissa tapahtumissa. Haastateltavien kertoman perusteella tärkeimpinä vastavuoroisen ja osallistavan keskustelun mahdollistajina narsistisen osapuolen kanssa voidaan pitää myös aiheessa pysymisen taitoa, jämäkkyyttä sekä tapahtumiin perustuvaa keskustelua asiakkaiden tilanteen kartoittamisessa.
Haastatteluiden ja teorian välillä pystyy näkemään monia yhtäläisyyksiä ja ominaisuuksia esimerkiksi narsistisien henkilöiden käyttäytymistavoissa ja vuorovaikutuksessa sekä läheisen että ammattilaisen kanssa. Opinnäytetyön keskeisimpänä johtopäätöksenä voi pitää sitä, että haastateltavat kokivat jäävänsä vaille oikeudenmukaista apua.
