Liikkumisen puheeksi ottaminen varhaiskasvatuksessa
Tiilikainen, Teea (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025082024051
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025082024051
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset tunnistavat liikkumisen puheeksi ottamisen tarpeen varhaiskasvatuksessa, millaisissa tilanteissa he ottavat liikkumisen puheeksi ja miten he kokevat liikkumisen puheeksi ottamisen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin anonyymisti Webropol-sähköpostikyselynä huhtikuussa 2025, jolloin kyselyyn vastasi 67 varhaiskasvatuksen ammattilaista. Aineisto analysoitiin Webropol-ohjelmalla. Analyysissä tarkasteltiin frekvenssijakaumat ja tekijöiden välisiä yhteyksiä ristiintaulukoinnin avulla. Avoimen kysymyksen vastaukset käsiteltiin teemoittelun avulla.
Tulokset osoittivat, että motoristen taitojen ja rasittavan liikkumisen puheeksi ottamisen tarve tunnistettiin monipuolisesti, kun taas liikkumisen määrän sekä lapsen painoon ja liikkumiseen liittyvän tarpeen tunnistaminen näkyi tuloksissa muita osa-alueita vähäisempänä. Havaintolomakkeita käytettiin hyvin motoristen taitojen tarpeen arviointiin, mutta menetelmiä käytettiin tyypillisesti vasta, kun ilmeni motorisen kehityksen haasteita tai niiden epäilyjä. Liikkumisen määrän tarvetta havainnointiin lähinnä subjektiivisin havainnoin.
Varhaiskasvatuksessa liikkuminen otettiin yleisimmin puheeksi motoristen taitojen ja niiden haasteiden yhteydessä. Kaikkein vähiten liikkumisesta on keskusteltu tilanteissa, joissa lapsi liikkuu toistuvasti pääasiassa vain kevyellä kuormittavuudella, kuten leikkii rauhassa hiekkalaatikolla tai lapsella on havaittu painoon liittyviä haasteita, jotka vaikuttavat hänen liikkumiseensa.
Yhteistyö huoltajien kanssa lapsen liikkumisesta keskustelusta kuvattiin sujuvaksi. Henkilöstön liikuntamyönteisen asenteen koettiin tukevan liikkumisesta keskustelua. Keskustelua vaikeuttavina tekijöinä arvioitiin, että huoltaja ei ole kiinnostunut liikkumisen aiheesta sekä pelko huoltajan mielen pahoittamisesta. Tiedollinen osaaminen liikkumisen puheeksi ottamisesta koettiin hyväksi. Lisäkoulutuksesta esitettiin kuitenkin myös laajasti toiveita ja tärkeimmäksi teemaksi nousi esiin mitä varhaiskasvatuksessa tulisi huomioida ylipainosta, motorisista taidoista ja liikkumisesta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin anonyymisti Webropol-sähköpostikyselynä huhtikuussa 2025, jolloin kyselyyn vastasi 67 varhaiskasvatuksen ammattilaista. Aineisto analysoitiin Webropol-ohjelmalla. Analyysissä tarkasteltiin frekvenssijakaumat ja tekijöiden välisiä yhteyksiä ristiintaulukoinnin avulla. Avoimen kysymyksen vastaukset käsiteltiin teemoittelun avulla.
Tulokset osoittivat, että motoristen taitojen ja rasittavan liikkumisen puheeksi ottamisen tarve tunnistettiin monipuolisesti, kun taas liikkumisen määrän sekä lapsen painoon ja liikkumiseen liittyvän tarpeen tunnistaminen näkyi tuloksissa muita osa-alueita vähäisempänä. Havaintolomakkeita käytettiin hyvin motoristen taitojen tarpeen arviointiin, mutta menetelmiä käytettiin tyypillisesti vasta, kun ilmeni motorisen kehityksen haasteita tai niiden epäilyjä. Liikkumisen määrän tarvetta havainnointiin lähinnä subjektiivisin havainnoin.
Varhaiskasvatuksessa liikkuminen otettiin yleisimmin puheeksi motoristen taitojen ja niiden haasteiden yhteydessä. Kaikkein vähiten liikkumisesta on keskusteltu tilanteissa, joissa lapsi liikkuu toistuvasti pääasiassa vain kevyellä kuormittavuudella, kuten leikkii rauhassa hiekkalaatikolla tai lapsella on havaittu painoon liittyviä haasteita, jotka vaikuttavat hänen liikkumiseensa.
Yhteistyö huoltajien kanssa lapsen liikkumisesta keskustelusta kuvattiin sujuvaksi. Henkilöstön liikuntamyönteisen asenteen koettiin tukevan liikkumisesta keskustelua. Keskustelua vaikeuttavina tekijöinä arvioitiin, että huoltaja ei ole kiinnostunut liikkumisen aiheesta sekä pelko huoltajan mielen pahoittamisesta. Tiedollinen osaaminen liikkumisen puheeksi ottamisesta koettiin hyväksi. Lisäkoulutuksesta esitettiin kuitenkin myös laajasti toiveita ja tärkeimmäksi teemaksi nousi esiin mitä varhaiskasvatuksessa tulisi huomioida ylipainosta, motorisista taidoista ja liikkumisesta.