Gastroenterologian osastojen yhteinen työvuorosuunnittelu ja sen yhteys työhyvinvointiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa
Salmijärvi, Johanna (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025090324406
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025090324406
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö pohjautuu kolmen gastroenterologian vuodeosaston yhteiseen työvuorosuunnittelupilottiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Pilotti käynnistyi syksyllä 2024 ja sen on tarkoitus kestää joulukuulle 2025 asti. Yhteisellä työvuorosuunnittelulla pyritään edistämään työn ja vapaa-ajan parempaa yhteensovittamista autonomisemmin, tiivistämään osastojen välistä yhteistyötä yhteisten potilaiden kautta, parantamaan toisen työn tuntemusta sekä tasaamaan osaamista osastojen välillä. Samalla uuden toimintamallin myötä halutaan kehittää ja vahvistaa henkilöstön työhyvinvointia. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata yhteisen työvuorosuunnittelun yhteyttä työhyvinvointiin hoitohenkilöstön kokemana. Tavoitteena oli tuotetun tiedon hyödyntäminen yhteisen työvuorosuunnittelupilotin onnistumisen arvioinnissa.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää, jossa teoreettisena viitekehyksenä on Kirsi Heikkilä-Tammen työhyvinvoinnin malli (n.d.) ja siitä nousevat hyvinvoinnin ilmiöt: Flow, työn imu, työtyytyväisyys, leipääntyminen ja stressi. Aineiston keruumenetelmäksi valittiin sähköinen kyselytutkimus, Webropol -alustaa hyödyntäen. Kysely kohdistettiin kaikkien kolmen gastroenterologian osaston 109 hoitajalle ja vastauksia saatiin 39 (N=39). Kysely teemoitettiin Kirsi Heikkilä-Tammen työhyvinvoinnin ilmiöiden mukaan ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Ilmiöitä tarkasteltiin suhteessa tutkittavaan ilmiöön eli yhteisen työvuorosuunnittelun ja työhyvinvoinnin väliseen yhteyteen hoitohenkilöstön kokemana. Kyselyn taustalla olevat strukturoidut kysymykset (1-5 asteikko) toimivat taustatukena kokonaiskuvan hahmottamisessa, mutta eivät ohjanneet tutkimuksen analyysiä. Tulosten perusteella voidaan havaita työhyvinvointia tukevia sekä estäviä tekijöitä yhteisessä työvuorosuunnittelussa. Saatua tietoa voidaan hyödyntää kehittämistoimenpiteiden kohdentamisessa, joilla vahvistaa työhyvinvointia tukevia elementtejä sekä arvioitaessa pilotin jatkuvuutta tai mahdollista
toimintamallin laajentamista.
Opinnäytetyön tutkimustulokset osoittavat, että yhteisen työvuorosuunnittelun yhteys työhyvinvointiin vaihtelee henkilöstön välillä. Työhyvinvointia ja samalla hyvinvointia tukevia tekijöitä olivat kokemus oikeudenmukaisuudesta työvuorosuunnittelussa sekä tasapaino työn ja arjen välillä. Yhteisen työvuorosuunnittelun yhteys työhyvinvointiin on selkeä silloin, kun se koetaan työntekijälähtöiseksi, joustavaksi ja tukee työntekijän jaksamista. Samalla tutkimus tuo esiin haasteita, jotka liittyvät käytännön toteutukseen, kuten aikataulutukseen työlistojen suunnittelussa ja perehdytykseen. Näiden haasteiden kehittäminen on tärkeää mallin toimivuuden kannalta. Vaikka yhteinen työvuorosuunnittelu ei takaa työhyvinvointia kaikelta osin, oikeanlaisilla rakenteilla ja toimintavoilla siinä on potentiaalia.
Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää, jossa teoreettisena viitekehyksenä on Kirsi Heikkilä-Tammen työhyvinvoinnin malli (n.d.) ja siitä nousevat hyvinvoinnin ilmiöt: Flow, työn imu, työtyytyväisyys, leipääntyminen ja stressi. Aineiston keruumenetelmäksi valittiin sähköinen kyselytutkimus, Webropol -alustaa hyödyntäen. Kysely kohdistettiin kaikkien kolmen gastroenterologian osaston 109 hoitajalle ja vastauksia saatiin 39 (N=39). Kysely teemoitettiin Kirsi Heikkilä-Tammen työhyvinvoinnin ilmiöiden mukaan ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Ilmiöitä tarkasteltiin suhteessa tutkittavaan ilmiöön eli yhteisen työvuorosuunnittelun ja työhyvinvoinnin väliseen yhteyteen hoitohenkilöstön kokemana. Kyselyn taustalla olevat strukturoidut kysymykset (1-5 asteikko) toimivat taustatukena kokonaiskuvan hahmottamisessa, mutta eivät ohjanneet tutkimuksen analyysiä. Tulosten perusteella voidaan havaita työhyvinvointia tukevia sekä estäviä tekijöitä yhteisessä työvuorosuunnittelussa. Saatua tietoa voidaan hyödyntää kehittämistoimenpiteiden kohdentamisessa, joilla vahvistaa työhyvinvointia tukevia elementtejä sekä arvioitaessa pilotin jatkuvuutta tai mahdollista
toimintamallin laajentamista.
Opinnäytetyön tutkimustulokset osoittavat, että yhteisen työvuorosuunnittelun yhteys työhyvinvointiin vaihtelee henkilöstön välillä. Työhyvinvointia ja samalla hyvinvointia tukevia tekijöitä olivat kokemus oikeudenmukaisuudesta työvuorosuunnittelussa sekä tasapaino työn ja arjen välillä. Yhteisen työvuorosuunnittelun yhteys työhyvinvointiin on selkeä silloin, kun se koetaan työntekijälähtöiseksi, joustavaksi ja tukee työntekijän jaksamista. Samalla tutkimus tuo esiin haasteita, jotka liittyvät käytännön toteutukseen, kuten aikataulutukseen työlistojen suunnittelussa ja perehdytykseen. Näiden haasteiden kehittäminen on tärkeää mallin toimivuuden kannalta. Vaikka yhteinen työvuorosuunnittelu ei takaa työhyvinvointia kaikelta osin, oikeanlaisilla rakenteilla ja toimintavoilla siinä on potentiaalia.