Kestävän kehityksen edistäminen ravintola-alan franchising-ketjussa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on jäsentää, miten sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys integroituvat franchising‑ketjun kilpailukykyyn ja operatiiviseen tehokkuuteen siten, että ekologinen ulottuvuus tukee kokonaisuutta. Tarkastelu tehdään johdon top‑down‑näkökulmasta hyödyntäen julkisia raportteja ja talouslukuja (Kotipizza Group 2020–2023; Orkla 2024), yhden vastuullisuusjohtajan teemahaastattelua sekä kahdesti avattua anonyymia henkilöstökyselyä (n=12). Teoreettinen perusta yhdistää yritysvastuun klassikoita ja nykystandardit (ESRS; IFRS S1/S2). Tulokset osoittavat, että selkeä ohjaus, rutiinit ja mitattavuus muodostavat todennettavan linkin vastuullisuustoimista taloudelliseen tulkintaan. Luvussa 5 esitetty kaavakorttipohjainen laskentakehikko (Kaavakortit A–C) mahdollistaa auditoitavan ROI‑, takaisinmaksu‑ ja NPV‑tarkastelun ilman arkaluonteista henkilöstödataa. Sosiaalisen vastuun käytännöt (viestintä, koulutus, prosessikuri) vähentävät hukkaa ja lyhentävät poikkeamien kestoa; ekologiset toimet ohjaavat resurssitehokkuuteen ja riskienhallintaan. Rajoitteena on pieni vastaajamäärä, minkä vuoksi taloustulkinnat esitetään kuvailevina ja konservatiivisina. Työ päättyy 0–90 päivän toimeenpanosuunnitelmaan (pilotointi, mittaus, limited assurance ‑valmius).

This thesis examines how social and economic sustainability integrate with the competitiveness and operational efficiency of a franchised restaurant chain, while respecting the ecological dimension. Adopting a top‑down managerial perspective, the study draws on public reports and financials (Kotipizza Group 2020–2023; Orkla 2024), one themed interview with the Head of Sustainability, and an anonymous employee survey opened twice (n=12). The theoretical foundation combines classic CSR literature with contemporary standards (ESRS; IFRS S1/S2). Findings indicate that clear governance, routinization and measurability create a verifiable link from sustainability actions to financial interpretation. The formula‑card framework in Chapter 5 (Cards A–C) enables auditable ROI, payback and NPV assessments without sensitive HR data. Social practices (communication, training, process discipline) reduce waste and shorten deviation duration; ecological measures strengthen resource efficiency and risk management. The small sample size limits generalizability and therefore...and therefore the results are presented conservatively, acknowledging the constraints posed by the sample size and scope of the study. The thesis concludes with a 0–90‑day implementation plan (pilot, measurement, limited assurance readiness).