Päivystyksen hoidon tarpeen arvioinnin kehittäminen sairaanhoitajan näkökulmasta

Abstract

Hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointi (HTA) on keskeinen osa päivystyspoliklinikan toimintaa, ja sen suorittaa sairaanhoitaja jokaiselle potilaalle. Arvioinnin onnistuminen vaikuttaa suoraan potilaan ohjautumiseen oikeaan hoitopaikkaan sekä koko päivystyksen sujuvuuteen. HTA edellyttää sairaanhoitajalta vahvaa kliinistä osaamista, kokemusta ja palvelurakenteen tuntemusta. Päivystyshoito työssä sairaanhoitajilta vaaditaan kykyä tehdä nopeita päätöksiä, tunnistaa hätätilapotilaat ja toimia moniammatillisessa tiimissä usein paineen alla. Uusien työntekijöiden perehdytys sekä sairaanhoitajien jatkuva koulutus on tärkeää potilasturvallisuuden ja hoidon laadun varmistamiseksi.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien näkemyksiä HTA-prosessin sujuvuutta edistävistä ja hankaloittavista tekijöistä sekä tuottaa kehittämisehdotuksia HTA-prosessiin ja koulutukseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena, ja kohderyhmänä olivat yliopistollisen sairaalan päivystyksessä HTA-tehtävissä toimivat sairaanhoitajat (N=73).

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hoidon tarpeen arviointia tukevat ja hankaloittavat tekijät muodostavat moniulotteisen ja toisiinsa kytkeytyvän kokonaisuuden. Hoidon tarpeen arviointityön kehittäminen edellyttää sekä yksilöllisen osaamisen vahvistamista, että rakenteellisten ja toiminnallisten esteiden tunnistamista ja poistamista. Hoitajat toivat esiin tarpeen koulutukselle, joka ei ainoastaan päivitä tietoa, vaan myös vahvistaa ammatillista varmuutta, tukee päätöksentekoa ja edistää moniammatillista yhteistyötä. Teknologian osalta korostui käyttäjälähtöisyyden merkitys: järjestelmien tulisi aidosti tukea arviointityötä ilman, että ne lisäävät hallinnollista kuormitusta. Tulokset korostavat tarvetta kehittää koulutuksen ja tuen rakenteita systemaattisesti sekä suunnitella teknologisia ratkaisuja, jotka vastaavat terveydenhuollon arjen tarpeisiin ja parantavat arviointityön laatua, sujuvuutta ja potilasturvallisuutta.

This study aimed to explore emergency nurses’ perspectives on factors that facilitate or hinder triage work and to generate development suggestions for both the triage process and related training. Triage is a critical function in emergency care, requiring rapid decision-making, clinical competence, and the ability to work under pressure in a multidisciplinary team

The study was conducted as a qualitative survey using open-ended questions. The data were analyzed through qualitative content analysis. The sample consisted of 73 nurses working in triage roles at a university hospital emergency department. A total of 26 responses were received, resulting in a response rate of 35.6 %.

The findings revealed that triage is influenced by a complex interplay of individual competencies, organizational structures, and technological systems. Respondents emphasized the importance of training that builds clinical confidence, supports decision-making, and promotes interprofessional collaboration. Technological solutions should be user-centered and genuinely support triage work without increasing administrative burden. Structural challenges, such as unclear responsibilities and limited resources, were also identified.

The study highlights the need for systematic development of triage training and support structures. Addressing both individual and systemic factors is essential to improve the quality, safety, and efficiency of triage in emergency care. Future development should focus on strengthening professional competence, clarifying operational roles, and designing technology that aligns with practical needs.