Esihenkilöiden työhyvinvointi ja työssä jaksaminen
Haapa-aho, Anna (2025)
Haapa-aho, Anna
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025092224933
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025092224933
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsiteltiin esihenkilöiden työhyvinvointia ja työssä jaksamista Verohallinnon Verotusyksikössä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esihenkilöiden kokemuksia työhyvinvoinnista, työssä jaksamisesta sekä työn kuormittavuudesta.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Verotusyksikön esihenkilöille. Kyselyssä kartoitettiin työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kuten työn ja vapaa-ajan tasapainoa, työkuormituksen hallintaa ja palautumiskeinoja. Vastauksista ilmeni, että esihenkilöiden työhyvinvointia tukivat selkeät rajat työajan ja vapaa-ajan välillä, kollegoiden kanssa käydyt keskustelut sekä mahdollisuudet liikuntaan ja harrastuksiin. Lisäksi esihenkilöt kokivat työn hallinnan ja suunnittelun merkittävinä jaksamista edistävinä tekijöinä.
Tulosten perusteella esihenkilöiden hyvinvoinnin tukeminen vaatii sekä organisaation toimenpiteitä että yksilöllisiä keinoja. Organisaation tasolla työhyvinvointia voidaan edistää joustavilla työjärjestelyillä, vertaistuen mahdollistamisella ja työaikakäytäntöjen kehittämisellä. Esihenkilöiden henkilökohtaisilla valinnoilla on myös merkittävä vaikutus hyvinvointiin, ja heidän työssä jaksamistaan tukevat erilaiset palautumiskeinot ja työhyvinvointia vahvistavat käytännöt.
Opinnäytetyö tarjoaa tietoa esihenkilöiden työhyvinvoinnin nykytilasta sekä siitä, millä keinoilla sitä voidaan edelleen kehittää. Tuloksia voidaan hyödyntää työhyvinvointia tukevien käytäntöjen vahvistamisessa sekä organisaation työhyvinvoinnin kehittämisessä.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Verotusyksikön esihenkilöille. Kyselyssä kartoitettiin työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kuten työn ja vapaa-ajan tasapainoa, työkuormituksen hallintaa ja palautumiskeinoja. Vastauksista ilmeni, että esihenkilöiden työhyvinvointia tukivat selkeät rajat työajan ja vapaa-ajan välillä, kollegoiden kanssa käydyt keskustelut sekä mahdollisuudet liikuntaan ja harrastuksiin. Lisäksi esihenkilöt kokivat työn hallinnan ja suunnittelun merkittävinä jaksamista edistävinä tekijöinä.
Tulosten perusteella esihenkilöiden hyvinvoinnin tukeminen vaatii sekä organisaation toimenpiteitä että yksilöllisiä keinoja. Organisaation tasolla työhyvinvointia voidaan edistää joustavilla työjärjestelyillä, vertaistuen mahdollistamisella ja työaikakäytäntöjen kehittämisellä. Esihenkilöiden henkilökohtaisilla valinnoilla on myös merkittävä vaikutus hyvinvointiin, ja heidän työssä jaksamistaan tukevat erilaiset palautumiskeinot ja työhyvinvointia vahvistavat käytännöt.
Opinnäytetyö tarjoaa tietoa esihenkilöiden työhyvinvoinnin nykytilasta sekä siitä, millä keinoilla sitä voidaan edelleen kehittää. Tuloksia voidaan hyödyntää työhyvinvointia tukevien käytäntöjen vahvistamisessa sekä organisaation työhyvinvoinnin kehittämisessä.