Inhimillinen johtajuus arjen käytännöissä ja sen kehittäminen työelämän uudistumisessa

Abstract

Suomalainen työelämä on murroksessa. Johtajuudelta odotetaan yhä enemmän inhimillisyyttä, vastuullisuutta ja kykyä kohdata ihmiset yksilöinä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten inhimillinen johtajuus ilmenee esihenkilöiden arjessa, millaisia haasteita sen toteuttamiseen liittyy, millaisin keinoin johtajat kehittivät inhimillistä johtajuuttaan ja miten organisaatiot voivat tukea heitä tässä kehityksessä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla kuudelta eri toimialan johtajalta. Aineisto koostui johtajien henkilökohtaisista kokemuksista, mikä mahdollisti aineiston käytännönläheisen ja rikkaan tarkastelun. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tulokset osoittivat, että inhimillinen johtajuus näkyi käytännön työssä erityisesti läsnäolona, kuuntelemisena, luottamuksen rakentamisena ja arvostavana vuorovaikutuksena. Johtajat kuvasivat myös työn merkityksellisyyden vahvistamista ja yhteisöllisyyden rakentamista olennaisiksi. Haasteiksi tunnistettiin organisaatiorakenteiden jäykkyys, tulosvastuun ja inhimillisyyden välinen ristipaine sekä johtajien jaksamisen kuormittavuus. Kehittämisen keinoina painottuivat koulutus ja valmennus, reflektio ja itseymmärryksen syventäminen sekä sosiaalinen oppiminen ja vertaistuki. Organisaatioiden tehtäväksi nousi resurssien, rakenteiden ja toimintakulttuurin luominen, jotka mahdollistivat inhimillisen otteen toteuttamista johtamisessa.

Tutkimus vahvisti, että inhimillinen johtajuus oli ratkaiseva tekijä työelämän uudistumisessa ja organisaatioiden kilpailukyvyn kannalta. Johtopäätösten mukaan inhimillisyys ei ollut pelkkä arvoihin liittyvä ihanne, vaan strateginen voimavara, joka kytkeytyi sitoutumiseen, hyvinvointiin ja tuloksellisuuteen. Inhimillisen johtajuuden kehittäminen edellytti määrätietoista panostusta johtajien osaamiseen sekä organisaatiokulttuuriin ja rakenteisiin.

Tutkimus toi esiin, että inhimillinen johtajuus vastaa työelämän kasvaviin eettisiin ja sosiaalisiin odotuksiin. Se edistää myös kestävän kehityksen tavoitteitta rakentamalla organisaatioita, jotka ovat elinvoimaisia ja kestäviä sekä nykyisille että tuleville sukupolville. Tulokset tarjosivat konkreettisia keinoja kehittää johtamista ja rikastuttavat siten sekä käytännön esihenkilötyötä että johtamiskeskustelua.

Finnish working life is undergoing a transformation. Leadership is increasingly expected to demonstrate humanity, responsibility and the ability to encounter people as individuals. The aim of this study was to explore how humane leadership manifests in the daily work of supervisors, what challenges are associated with its implementation, how leaders have developed their humane leadership and how organizations can support them in this development.

The research was conducted as a qualitative interview study. Data were collected through semi-structured theme interviews with six leaders from different sectors. The material consisted of leaders’ personal experiences, which enabled a practical and rich perspective. The data were analyzed using inductive content analysis.

The results showed that humane leadership was evident in everyday work particularly through presence, listening, building trust and respectful interaction. Leaders also described strengthening the meaningfulness of work and fostering a sense of community as essential. The identified challenges included rigid organizational structures, the tension between accountability and humanity and the strain on leaders’ own well-being. Key methods of development emphasized training and coaching, reflection and deepening self-understanding, as well as social learning and peer support. Organizations were seen as responsible for providing the resources, structures, and culture that enable the practice of humane leadership.

The study confirmed that humane leadership is a decisive factor in the renewal of working life and in the competitiveness of organizations. The conclusions indicate that humanity is not merely a value-based ideal but a strategic resource tied to commitment, well-being, and performance. Developing humane leadership requires determined investment in both leaders’ competences and organizational culture and structures.

The study highlighted that humane leadership responds to the growing ethical and social expectations of working life. It also promotes the goals of sustainable development by building organizations that are vital and resilient for both present and future generations. The findings provided concrete means to develop leadership and thus enrich both practical supervisory work and the wider leadership discourse.