Miksi organisaatiot luopuvat etätyömallista?

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia ja analysoida syitä, miksi organisaatiot luopuvat etätyömallista pandemian jälkeisenä aikana siirtyen kohti hybridimalleja tai täysipäiväistä läsnätyötä. Taustana oli etätyön yleistyminen COVID-19-pandemian aikana, jolloin se nousi merkittäväksi työskentelytavaksi Suomessa ja maailmanlaajuisesti, mutta sittemmin monet organisaatiot ovat arvioineet uudelleen työmallin pitkän aikavälin vaikutuksia tuottavuuteen, yhteisöllisyyteen ja liiketoimintaan. Opinnäytetyön tuottamia tuloksia voidaan soveltaa monipuolisesti, aihetta voidaan tutkia alakohtaisesti ja eri näkökulmista, jonka avulla saadaan syvempää tietoa siitä, mikä työskentelymalli toimisi parhaiten eri tilanteissa. Organisaatiot voivat hyödyntää tuloksia suunnitellessaan omia työpolitiikkojaan ja tehdessään päätöksiä oikean työskentelymallin valitsemiseksi. Tutkimusaineisto koostui monipuolisista lähteistä, kuten tutkimuksista, artikkeleista ja organisaatioiden tapauksista.

Keskeinen sisältö kattoi etätyön ja läsnätyön määritelmät, historian, edut ja haasteet sekä pandemiavaikutukset. Etätyön hyötyjä olivat joustavuus, aikasäästöt ja globaali rekrytointi, mutta haasteita olivat yksinäisyys, motivaation heikentyminen ja yhteistyön vaikeutuminen. Läsnätyö puolestaan korosti spontaania vuorovaikutusta, organisaatiokulttuuria ja tuottavuutta, vaikka se rajoittaakin joustavuutta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kirjallisuuskatsausta, joka analysoi tapauksia kuten Verkkokauppa.comin etätyölinjausten tiukentuminen Suomessa ja ulkomaalaisten organisaatioiden: Paramount Globalin, JPMorgan Chasen ja Amazonin siirtymät täysipäiväiseen toimistotyöhön.

Tulokset osoittivat, että organisaatiot luopuvat etätyöstä pääasiassa yhteistyön heikentymisen, yhteisöllisyyden rapautumisen sekä tuottavuuden ja innovoinnin kärsimisen vuoksi, sillä täysin etätyö voi tietyissä tapauksissa laskea tuottavuutta 8–19 prosenttia verrattuna läsnätyöhön. Hybridimallit, joissa etätyötä tehdään 2–3 päivää viikossa, nousevat optimaalisiksi, koska ne tasapainottavat joustoa ja läsnäoloa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että pandemian jälkeinen siirtymä heijastaa tarvetta suojella organisaatiokulttuuria ja pitkän aikavälin kilpailukykyä, vaikka se aiheuttaakin ristiriitoja työntekijöiden odotusten kanssa. Työ tarjoaa ymmärrystä työmallien valintaan vaikuttavista tekijöistä, mikä voi auttaa organisaatioita suunnittelemaan tulevaisuuden työskentelykäytäntöjä.