Henkilöstön työkyvyn tukeminen Sydänsairaalassa esihenkilön näkökulmasta

Abstract

Nykypäivän työelämä vaatii yksilöiltä riittävää työkykyä, jotta kykenee suoriutumaan työtehtävistään liiaksi kuormittumatta. Työntekijä itse voi monilla toimillaan huolehtia omasta työhyvinvoinnistaan. Lisäksi myös työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus tukea ja edistää työtekijöidensä työkykyä. Organisaatioiden johtamisella ja erityisesti lähijohtamisella on todettu olevan selkeä yhteys työntekijöiden hyvinvointiin. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi Tays Sydänkeskus Oy. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Sydänsairaalan palvelupäälliköiden ja palveluvastaavien valmiuksia ja koulutustarvetta tukea yksilön työkykyä sekä heidän omaa työstä palautumistaan ja työkykyään. Tavoitteena oli tuottaa tietoa Sydänsairaalan palvelupäälliköiden ja palveluvastaavien koetusta osaamisesta henkilöstön työkyvyn tukemisessa sekä tuottaa tietoa esihenkilöiden tavasta tukea omaa työkykyään. Opinnäytetyö toteutettiin osittain yhteistyössä Työterveyslaitoksen JACARDI-hankkeen kanssa. Tutkimus toteutettiin laadullisena ja aineisto kerättiin käyttämällä sähköistä kyselyä. Aineistomenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen mukaan työterveysyhteistyö, organisaation tarjoama tuki sekä päivittäisen johtamisen merkitys edistää esihenkilöitä henkilöstön työkyvyn tukemisessa. Tutkimustulokset osoittavat esihenkilön toimintaa rajoittavien tekijöiden ja organisaation sisäisen toiminnan haasteiden estävän esihenkilöitä henkilöstön työkyvyn tukemisessa. Tutkimuksen mukaan esihenkilöt kokivat tarvitsevansa lisää koulutusta liittyen työkykyjohtamiseen sekä työyhteisötaitojen tukemiseen. Tutkimuksen perusteella esihenkilöt itse edistävät omaa työkykyään hyvinvoinnistaan ja terveydestään huolehtimalla. Tulevaisuudessa olisi tärkeää selvittää, miten aivoergonomian osuutta voitaisiin jatkossa vahvistaa esihenkilötyössä sekä selvittää, miten esihenkilön oma työkyky vaikuttaa työkykyjohtamiseen ja hyvinvoivan työyhteisön muodostumiseen.

Modern work life expects individuals to obtain enough work capacity to ensure their ability to perform within their position without overextending themselves. The employer themself can ensure their in-work wellbeing with a variety of actions. In addition to this, the employer has a legal responsibility to support and further the employee’s capacity to work. Organisational leadership, and especially one-on-one management style, has proven to have a clear connection to the wellbeing of employees. The purpose of the thesis was to examine the readiness and training needs of service managers and service coordinators at the Tampere Heart Hospital to support individual work ability, as well as their own recovery from work and work ability. Furthermore, the objective was to produce information on how the Service Managers and Service Organisers at the Heart Hospital perceive their competence in supporting the staff’s work ability and produce information on the foreperson's habits in supporting their own work ability. The thesis was partially implemented in collaboration with the Finnish Institute of Occupational Health's JACARDI project. The research was qualitative, and the material was collected using an electric inquiry. Inductive content analysis was used as the data analysis method.

Based on the research, occupational health collaboration, support provided by the organisation and the significance of daily leadership encourages forepersons in supporting the staff's work ability. The results showed factors limiting the fore-person’s operations and challenges within the organisation’s internal operations to hinder the foreperson’s ability to support the staff’s work ability. According to the study, forepersons felt they needed additional training for work capacity leadership and supporting occupational collaboration skills. Moreover, the forepersons themselves further their own work ability by attending to their personal well-being and health. In the future, it would be important to find out how to strengthen brain-ergonomics in the foreperson’s work and what part forepersons’ personal work ability plays in work-ability leadership and forming a healthy work community.