"Kuka tahansa voi joutua asunnottomaksi" : asunnottomuustilanne Tampereella 2024-2025
Latvakoski, Salla; Lehtinen, Ronja (2025)
Latvakoski, Salla
Lehtinen, Ronja
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025091224651
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025091224651
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tarkastelee Tampereen asunnottomuustilannetta vuosina 2024–2025 sekä selvittää sosiaalialan ammattilaisten näkemyksiä asunnottomuuden nykytilasta, taustatekijöistä ja palvelujärjestelmän toimivuudesta. Työn tavoitteena on tuoda näkyväksi, miten viimeaikainen sosiaaliturvaan kohdistuva päätöksenteko ja palvelujärjestelmän muutokset vaikuttavat asunnottomien asemaan sekä ammattilaisten työhön.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin kahdella ryhmähaastattelulla, joihin osallistui Tampereella asunnottomuuden parissa työskenteleviä sosiaalialan ammattilaisia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella Tampereen asunnottomuustilanne on heikentynyt huolestuttavasti ja erityisesti nuorten, naisten ja maahanmuuttajien osuus asunnottomista on kasvanut. Sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset, vuokrarajojen tiukentuminen, kohtuuhintaisten asuntojen vähyys ja palvelujärjestelmän pirstaleisuus nousivat merkittäviksi rakenteellisiksi tekijöiksi, jotka vaikeuttavat asumisen turvaamista. Lisäksi piiloasunnottomuus muodostaa yhä suuremman ongelman, koska se jää virallisten tilastojen ja palveluiden ulkopuolelle.
Haastatteluissa korostui tarve joustavammille ja yksilöllisemmille palveluratkaisuille, moniammatilliselle yhteistyölle ja rakenteelliselle sosiaalityölle. Ammattilaiset toivat esiin myös työn kuormittavuuden sekä järjestöjen toimintaan kohdistuvien rahoitusleikkausten vaikutukset. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että asunnottomuuden ehkäisy edellyttää kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joissa yhdistyvät sosiaaliturvan riittävyys, palveluiden saavutettavuus ja asiakkaiden yksilölliset tarpeet huomioiva tuki.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin kahdella ryhmähaastattelulla, joihin osallistui Tampereella asunnottomuuden parissa työskenteleviä sosiaalialan ammattilaisia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella Tampereen asunnottomuustilanne on heikentynyt huolestuttavasti ja erityisesti nuorten, naisten ja maahanmuuttajien osuus asunnottomista on kasvanut. Sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset, vuokrarajojen tiukentuminen, kohtuuhintaisten asuntojen vähyys ja palvelujärjestelmän pirstaleisuus nousivat merkittäviksi rakenteellisiksi tekijöiksi, jotka vaikeuttavat asumisen turvaamista. Lisäksi piiloasunnottomuus muodostaa yhä suuremman ongelman, koska se jää virallisten tilastojen ja palveluiden ulkopuolelle.
Haastatteluissa korostui tarve joustavammille ja yksilöllisemmille palveluratkaisuille, moniammatilliselle yhteistyölle ja rakenteelliselle sosiaalityölle. Ammattilaiset toivat esiin myös työn kuormittavuuden sekä järjestöjen toimintaan kohdistuvien rahoitusleikkausten vaikutukset. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että asunnottomuuden ehkäisy edellyttää kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joissa yhdistyvät sosiaaliturvan riittävyys, palveluiden saavutettavuus ja asiakkaiden yksilölliset tarpeet huomioiva tuki.