Saimaannorppa - Uhkat ja mahdollisuudet
Lautamäki, Jarmo (2015)
Lautamäki, Jarmo
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504285328
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504285328
Tiivistelmä
Eräs maailman uhanalaisimmista nisäkkäistä, Saimaannorppa, elää ainoastaan Saimaalla. Jääkauden jälkeinen reliktilaji on selviytynyt verrattain pienellä alueella yli 8000 vuotta. Saimaannorpan kanta on vaihdellut yli tuhannesta yksilöstä lähes olemattomiin ja noussut suojelutoimenpiteiden ansiosta jälleen muutamaan sataan yksilöön. Tavoitekanta 400 yksilöä vuoteen 2025 mennessä on edelleen saavutettavissa, mikäli saimaannorpan esiintymisalueilla ei tapahdu liian nopeita ympäristöllisiä muutoksia.
Ympäristömyrkyt, varsinkin elohopea, olivat suuri uhka saimaannorpalle vielä 1970-luvullakin. Lisääntynyt tietous eri kemikaalien vaikutuksista vesistöissä on vähentänyt saimaannorppiin ja yleensäkin vesistöihin kohdistuvaa ympäristömyrkkyuhkaa. Uhkina ovat sen sijaan rantarakentaminen, sukusiittoisuus, verkkokalastus ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat kevään lisääntymisaikaan. Tämän työn tarkoituksena on kartoittaa uhkien vaikutukset saimaannorpan tulevaisuuteen.
Aineistona työssä on käytetty Itä-Suomen yliopiston ja Metsähallituksen norppatutkimusaineistoja, Ilmatieteenlaitoksen säätilastoja ja luontokuvaaja Juha Taskisen haastattelua ja norppakuvia. Vedenlaatuaineistona käytin Ympäristöhallinnon OIVA–palvelua jolla kartoitin tärkeimmän norppaveden, Pihlajaveden vedenlaatua.
Saimaannorpan pahin vihollinen on ihminen. Työssä esitettyjen tulosten perusteella saimaannorpan suojelu on tuottanut tulosta mutta suojelua on edelleen jatkettava.
Ympäristömyrkyt, varsinkin elohopea, olivat suuri uhka saimaannorpalle vielä 1970-luvullakin. Lisääntynyt tietous eri kemikaalien vaikutuksista vesistöissä on vähentänyt saimaannorppiin ja yleensäkin vesistöihin kohdistuvaa ympäristömyrkkyuhkaa. Uhkina ovat sen sijaan rantarakentaminen, sukusiittoisuus, verkkokalastus ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat kevään lisääntymisaikaan. Tämän työn tarkoituksena on kartoittaa uhkien vaikutukset saimaannorpan tulevaisuuteen.
Aineistona työssä on käytetty Itä-Suomen yliopiston ja Metsähallituksen norppatutkimusaineistoja, Ilmatieteenlaitoksen säätilastoja ja luontokuvaaja Juha Taskisen haastattelua ja norppakuvia. Vedenlaatuaineistona käytin Ympäristöhallinnon OIVA–palvelua jolla kartoitin tärkeimmän norppaveden, Pihlajaveden vedenlaatua.
Saimaannorpan pahin vihollinen on ihminen. Työssä esitettyjen tulosten perusteella saimaannorpan suojelu on tuottanut tulosta mutta suojelua on edelleen jatkettava.