Vanhempien minäpystyvyyteen vaikuttavat tekijät lapsivuodeaikana : integratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin integratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla vanhempien lapsivuodeaikaisia minäpystyvyyteen vaikuttavia tekijöitä. Tavoite oli koota vaikuttavuustekijät yhteen, jotta vastasyntyneiden ja heidän vanhempiensa kanssa erilaisissa terveydenhuollon yksiköissä niin kunnallisella, yksityisellä kuin kolmannella sektorilla työskentelevät ammattilaiset aiempaa paremmin tunnistavat asiakkaiden minäpystyvyyttä ja ymmärtävät minäpystyvyyden vahvistamisen merkityksen. Kerättyjä tutkimustuloksia terveydenhuollon ammattilaiset voivat hyödyntää omassa työssään kohdatessaan perhettä suunnittelevia, raskaana olevia ja heidän tukihenkilöitään sekä vastasyntyneiden vanhempia. Opinnäytetyön tutkimuskysymys oli ”Millaiset tekijät vaikuttavat vanhempien minäpystyvyyteen lapsivuodeaikana?”. Opinnäytetyön yhteistyökumppani oli Tampereen ammattikorkeakoulu.

Tiedonhaussa hyödynnettiin neljää eri tietokantaa. Lopullinen aineisto koostui kymmenestä kansainvälisestä tutkimuksesta. Opinnäytetyön aineistoanalyysi toteutettiin temaattista analyysiä mukaillen.

Tutkimusaineistosta nousi esiin, että vanhemmuuden minäpystyvyyteen vaikuttaa moninainen joukko tekijöitä, jotka teemoittelun tuloksena jäsentyivät kolmeen yläteemaan: vanhempiin, vauvaan ja ympäristöön liittyviin tekijöihin. Monisynnyttäjyys, nuori ikä, vauvan tyytyväisyys ja hyväksi koettu parisuhde vahvistivat minäpystyvyyttä, kun taas mieleterveysongelmat heikensivät sitä. Minäpystyvyyden kokemukseen vaikuttivat myös vanhemman koulutus- ja työtilanne. Jaettu vanhemmuus ja kokemus vanhemmuudesta yhteisenä tehtävänä tukivat vanhempien minäpystyvyyttä. Sosiaalinen tuki osoittautui myös minäpystyvyyttä vahvistavaksi tekijäksi.

Johtopäätöksenä todettiin, että tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia, eikä eri maissa tehtyjä tutkimustuloksia voida yleistää. Varsinkin isien ja tukihenkilöiden minäpystyvyydestä tarvitaan lisää tutkimusta. Suosituksena kätilötyöhön todettiin, että vanhemmuuteen siirtymistä tulisi tarkastella jatkuvana prosessina, jossa vanhemmuuteen kasvamista ja vauvanhoitovalmiuksia tuetaan jo raskausaikana. Synnytyksen jälkeinen ohjaus ja tuki ovat keskeisiä sekä lapsivuodeosastoilla että neuvoloissa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin vanhempiin, joilla on riski heikkoon minäpystyvyyteen, ja varmistettava heidän jatkoseurantansa.

The thesis studied the factors influencing parental self-efficacy during the post-partum period. The research question was: “What factors affect parental self-efficacy during the postpartum period?”. The aim of the thesis was to compile these factors to help healthcare professionals better recognize parental self-efficacy and understand the importance of strengthening it. The thesis was carried out in collaboration with Tampere University of Applied Sciences.

The thesis was conducted as an integrative review. The data collection utilized four different databases, and the final material consisted of ten international studies. The data analysis was based on thematic analysis.

The study revealed a wide range of factors influencing parental self-efficacy. Th three main theme were factors related to the parent, the baby and the environment. Multiparity, young age, a contented baby, and a positively experienced relationship strengthened self-efficacy, while symptoms of depression or anxiety weakened it. Parental education and employment status also influenced self-efficacy, though the results varied. Shared parenting and the perception of parenthood as a joint responsibility supported parental self-efficacy. Additionally, social support emerged as a reinforcing factor.

The thesis found that the results were partly contradictory and cannot be generalized. More research is needed, especially on the self-efficacy of fathers and support persons. Transition to parenthood is recommended to view as a continuous process and supported already during pregnancy. Guidance and support are essential to give in maternity wards and child health centers. Also it is important to recognize parents at a risk of low self-efficacy and ensure their follow-up.