Kirjanpainajatuhojen käsittely Sipoon kunnan metsissä

Abstract

Kaupunkimetsiä uhkaava kirjanpainajaepidemia on noussut merkittäväksi haasteeksi Suomessa. Ilmastonmuutoksen kiihdyttämät lämpimät ja kuivat kesät luovat tuholaiselle otolliset lisääntymisolosuhteet samalla kun kaupunkien metsäomaisuus on monin paikoin iäkästä kuusimetsää, mikä lisää niiden alttiutta tuhoille. Tämä tilanne pakottaa kaupungit arvioimaan uudelleen metsänhoidon pitkän aikavälin strategioita ja malleja. Opinnäytetyöni käsittelee kirjanpainajan (Ips typographus) aiheuttamien metsätuhojen havaitsemista, riskienhallintaa, torjuntaa ja metsätuhokohteiden uudistamista Sipoon kunnan metsissä. Tässä opinnäytetyössä suunnittelin ja toteutin kahden Sipoon kunnan alueella sijaitsevan kirjanpainajatuhokohteen Ruxin metsän Västeråkernin kirjanpainajatuhokohteen hoitotoimenpiteet. Kuntalaisten turvallisuuden ja virkistyskäytön ohella hoitotoimenpiteissä huomioitiin alueiden luontoarvot ja kohteista tehtiin luontoselvitykset ennen metsänhoitotoimenpiteiden aloittamista. Tiedottamisen merkitys korostui, koska toimet tapahtuivat näkyvästi kuntalaisten vapaa-ajan ympäristössä. Kehitin parhaita toimintamalleja kirjanpainajatuhokohteiden käsittelyyn käyttämällä verrokkina Sipoon naapurikaupunkeja Helsinkiä ja Porvoota. Valitsin tutkimusmenetelmäksi puolistrukturoidun teemahaastattelun ja tulosten arvioinnissa käytin laadullisen tutkimuksen mukaista induktiivista sisällönanalyysiä. Teemahaastattelun kohteina olivat Sipoon naapurikuntien Porvoon ja Helsingin metsienhoidosta vastaavat henkilöt. Haastattelujen perusteella Helsingin ja Porvoon kaupungit keskittyvät havaittujen tuhojen torjuntaan ja infektoituneiden puiden mahdollisimman nopeaan poistamiseen. Nopea reagointi edellyttää kuitenkin riittäviä resursseja ja ennalta laadittua selkeää toimintamallia mm. lupakäytäntöjen osalta. Helsingissä korostetaan esteettisten ja ekologisten arvojen säilyttämistä, kun taas Porvoossa painotetaan virkistyskäyttöä ja yleistä turvallisuutta. Metsien monimuotoisuuden ja lahopuiden määrän lisääminen koettiin tärkeäksi. Metsien uudistamisessa suositaan siirtymistä sekametsiin ja lisätään jalopuiden määrää. Suunnitelmallisuuden ja nopean toiminnan merkitys korostuu kirjanpainajan torjunnassa. Kaupunkien kokemukset osoittavat riittävien resurssien, selkeiden toimintamallien ja monialaisen yhteistyön tärkeyden.