Työpaikkaostrakismin merkitys hiljaisessa irtisanoutumisessa
Töyli, Jenni (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025102026215
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025102026215
Tiivistelmä
Työpaikkaostrakismi on ilmiönä tunnettu, vaikka siitä ei puhuta. Kokemus työpaikkaostrakismista aiheuttaa ihmiselle ahdistavan tunteen, jonka seurauksena hän irtisanoutuu tai vetäytyy työtehtävistään ilman, että hän irtisanoutuu oikeasti. Hiljainen irtisanoutuminen on ilmiönä näistä kahdesta tunnetumpi. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli perehtyä siihen, mikä on työpaikka-ostrakismin merkitys erityisesti tiimityötä tekevän ihmisen näkökulmasta, sekä siihen, mitä nämä käsitteet tarkoittavat. Opinnäytetyössä käytetyt lähteet ovat pääosin englanninkielisiä vertaisarvioituja artikkeleita.
Kun ihmiset kokivat kuuluvansa osaksi organisaatiota, he ylittivät usein odotukset ja olivat valmiita työskentelemään yli tehtävärajojen. Työpaikkaostrakismi horjutti yhteenkuuluvuudentunnetta ja johti ihmisen sitoutumisen vähentymiseen organisaatiota kohtaan. Työpaikkaostrakismi ilmeni esimerkiksi ihmisen näkemysten sivuuttamisena kokouksissa tai ettei häntä kutsuttu yhteisiin tilaisuuksiin.
Työpaikkaostrakismia verrattiin kiusaamiseen, kaltoinkohteluun ja väkivaltaan. Työpaikkaostrakismin kokemus oli ihmiselle todellista, vaikka sen taustalla ei olisi ollut tietoista tai tarkoituksellista toimintaa. Siitä huolimatta ilmiö aiheutti haasteita jaksamiseen ja hyvinvointiin töissä. Sen kohteeksi joutunut ihminen saattoi itse valita vetäytymisen vuorovaikutuksesta.
Hiljaisella irtisanoutumisella viitattiin tilanteeseen, jossa ihminen menetti motivaationsa ongelmien vuoksi, jotka liittyivät hänen työhönsä. Ihminen heikensi työpanostaan tehden vain välttämättömän. Ilmiön taustalla saattoi olla esimerkiksi ongelmat lähijohtajuudessa, haasteet työn ja vapaa-ajan välillä, liiallinen työmäärä, palkitsemiskäytännöt tai työn merkityksellisyyden puute.
Johtopäätökseksi muodostui, että näiden kahden ilmiön välillä on havaittavissa selkeä yhteys, sillä työpaikkaostrakismia seuranneen yhteenkuuluvuuden tunteen horjuminen saattoi johtaa ihmisen vetäytymiseen työtehtävistään ja työyhteisöstään.
Kun ihmiset kokivat kuuluvansa osaksi organisaatiota, he ylittivät usein odotukset ja olivat valmiita työskentelemään yli tehtävärajojen. Työpaikkaostrakismi horjutti yhteenkuuluvuudentunnetta ja johti ihmisen sitoutumisen vähentymiseen organisaatiota kohtaan. Työpaikkaostrakismi ilmeni esimerkiksi ihmisen näkemysten sivuuttamisena kokouksissa tai ettei häntä kutsuttu yhteisiin tilaisuuksiin.
Työpaikkaostrakismia verrattiin kiusaamiseen, kaltoinkohteluun ja väkivaltaan. Työpaikkaostrakismin kokemus oli ihmiselle todellista, vaikka sen taustalla ei olisi ollut tietoista tai tarkoituksellista toimintaa. Siitä huolimatta ilmiö aiheutti haasteita jaksamiseen ja hyvinvointiin töissä. Sen kohteeksi joutunut ihminen saattoi itse valita vetäytymisen vuorovaikutuksesta.
Hiljaisella irtisanoutumisella viitattiin tilanteeseen, jossa ihminen menetti motivaationsa ongelmien vuoksi, jotka liittyivät hänen työhönsä. Ihminen heikensi työpanostaan tehden vain välttämättömän. Ilmiön taustalla saattoi olla esimerkiksi ongelmat lähijohtajuudessa, haasteet työn ja vapaa-ajan välillä, liiallinen työmäärä, palkitsemiskäytännöt tai työn merkityksellisyyden puute.
Johtopäätökseksi muodostui, että näiden kahden ilmiön välillä on havaittavissa selkeä yhteys, sillä työpaikkaostrakismia seuranneen yhteenkuuluvuuden tunteen horjuminen saattoi johtaa ihmisen vetäytymiseen työtehtävistään ja työyhteisöstään.