Keski-Suomen hyvinvointialueen avosairaanhoidon lähiesihenkilöt muutosjohtajina

Abstract

Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto koki historiansa suurimman muutoksen hyvinvointialueiden perustamisen myötä. Uudistus muutti merkittävästi avosairaanhoidon organisaatiorakenteita sekä palveluiden järjestämistä. Samalla se toi esihenkilöille uusia vaatimuksia ja vastuita. Lähiesihenkilöt olivat keskeisessä asemassa muutosten käytännön toteuttamisessa, sillä heidän tehtävänään oli ohjata henkilöstöä, varmistaa arjen toimivuus ja luoda muuttuvassa ympäristössä edellytykset laadukkaalle hoitotyölle. Muutosjohtamisesta tuli siten olennainen osa heidän päivittäistä johtamistyötään. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Keski-Suomen hyvinvointialueen avosairaanhoidon terveysasemien lähiesihenkilöiden muutosjohtamisen osaamisen nykytilaa. Tavoitteena oli tunnistaa osaamisen mahdollisia kehittämistarpeita sekä selvittää, millaista tukea ja koulutusta esihenkilöt kokivat tarvitsevansa työnsä tueksi. Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduin kysymyksin sähköisen lomakkeen avulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Menetelmällä saatiin esiin vastaajien omia kokemuksia ja näkemyksiä siitä, millaista muutosjohtaminen oli heidän toimin-taympäristössään. Tulosten mukaan muutosjohtamisen osaaminen oli kokonaisuutena hyvällä tasolla. Lähiesihenkilöillä oli käytössään monipuolisia keinoja muutosjohtamisen toteuttamiseksi. Keskeisimmiksi keinoiksi nousivat henkilöstön tukeminen, ohjaus sekä viestinnän selkeyttäminen muutostilanteissa. Muutosten arjessa toteutta-mista kuitenkin hankaloittivat niukat henkilöstö- ja aikaresurssit, päällekkäiset vaatimukset sekä jatkuvien muutosten monimuotoisuus. Työn hallinta koettiin vaikeaksi, ja sillä nähtiin olevan vaikutusta myös työyhteisön hyvinvointiin. Tutkimuksesta nousi esiin myös johdon tarjoaman tuen tärkeys, sitä ei koettu riittäväksi. Esihenkilöt kaipasivat enemmän arvostusta ja ymmärrystä työn vaativuudesta, sekä lisää koulutusta ja käytännönläheisiä työkaluja muutoksen johtamiseen. Johtopäätöksenä todettiin, että lähiesihenkilöillä oli vahvaa osaamista muutosjohtamisesta, mutta sen hyödyntäminen edellytti työnantajalta selkeämpää tukea. Muutosten onnistunut toteuttaminen vaati riittäviä resursseja, johdon sitoutumista sekä suunnitelmallista koulutusta, jotta lähiesihenkilöt voisivat jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä johtaa henkilöstöään ja huolehtia palveluiden laadusta.