Väkivallan uhan vaikutus työhyvinvointiin lastensuojelun työkentällä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia väkivalta- ja väkivallan uhkatilanteita lastensuojelun sijaishuollon yksiköissä työskentelevät työntekijät kohtaavat ja miten nämä tilanteet vaikuttavat heidän työhyvinvointiinsa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä, ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluihin osallistui kuusi erityistason lastensuojeluyksikössä työskentelevää henkilöä. Tuloksista kävi ilmi, että kaikki vastaajat olivat kokeneet sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa työssään. Yleisimmät henkisen väkivallan muodot olivat nimittely, uhkailu ja loukkaaminen, kun taas fyysinen väkivalta ilmeni esimerkiksi potkimisena, lyömisenä ja tavaroiden heittelynä. Väkivallan tai sen uhan koettiin heikentävän työhyvinvointia monin tavoin: väkivalta tai sen uhka vaikutti negatiivisesti työmotivaatioon, lisäsi sairaspoissaoloja ja aiheutti turvattomuuden tunnetta. Jatkuva valppaana olo ja vaikeat asiakastilanteet kuormittivat työntekijöitä henkisesti ja vaikuttivat myös vapaa-aikaan, esimerkiksi univaikeuksien muodossa. Toisaalta tutkimuksessa nousi esiin myös työhyvinvointia tukevia tekijöitä. Vastaajat pitivät tärkeänä vahvaa tiimityötä, esihenkilön tukea, riittäviä palautumiskeinoja sekä mahdollisuutta työnohjaukseen. Työn merkityksellisyys ja kokemus lasten auttamisesta lisäsivät työssä jaksamista ja vahvistivat motivaatiota. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että väkivaltaisessa työympäristössä työskentely vaikuttaa merkittävästi työntekijän hyvinvointiin, ja siksi on tärkeää kiinnittää huomiota työyhteisön tukeen, rakenteellisiin resursseihin sekä turvallisuus käytäntöihin. Opinnäytetyö tuo esiin tarpeen kehittää lastensuojeluyksiköiden rakenteita niin, että ne tukevat paremmin työntekijöiden jaksamista ja turvallisuutta.