Lypsyniemen ravintolarakennuksen liimapuupalkkien uudelleenkäytön potentiaali

Abstract

Kestävä kehitys ei ole enää vain muotisana vaan tavoite, jonka saavuttaminen edellyttää rakennusalan siirtymistä kohti vähähiilisempiä ja kestävämpiä ratkaisuja. Rakennusmateriaalien kiertotalous pyrkii ekologisuuteen eli ympäristövaikutusten minimoimiseen materiaalien uudelleen kiertoon saattamisella. Energian, luonnonvarojen ja resurssien säästämisen näkökulmasta kaikkein tehokkainta olisi käyttää rakennusmateriaalit uudelleen. Vaikka purkumateriaaleilla olisikin uudelleenkäytön potentiaalia, päätyvät ne helposti energiajätteeksi, koska Suomesta puuttuu keskitetty tietojärjestelmä rakennusmateriaalien dokumentointia ja jälleen markkinointia varten. Rakennusosien ja -materiaalien uudelleenkäyttö on hajanaista ja yksittäisten toimijoiden varassa. Nykyisiltä kiertotalousmarkkinoilta on vaikeaa ja aikaa vievää löytää sopivia tuotteita.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli konkreettisen purkukohteen kautta tunnistaa ja tuoda esille liimapuupalkkien uudelleenkäytön prosessin haasteita, ongelmia ja kehityskohtia. Purkukohde oli Savonlinnan Lypsyniemessä sijaitseva vuonna 1974 rakennettu ravintolarakennus.

Opinnäytetyössä aihetta tarkasteltiin tapaustutkimuksena, jossa selvitettiin liimapuun uudelleenkäytön prosessin kaikki vaiheet esille tulleiden ongelmien ja niiden kehitysmahdollisuuksien näkökulmasta.

Työssä tuli esiin, että liimapuun uudelleenkäytön suurimmat haasteet liittyvät säästävän purkutyön taloudelliseen kannattamattomuuteen, yhtenäisten kelpoistamisohjeiden puutteisiin, teknisiin ja taloudellisiin haasteisiin varastoinnin ja käsittelyn suhteen sekä hajanaisiin kiertotalousmarkkinoihin. Liimapuun uudelleenkäyttö on mahdollista, mutta sen yleistyminen vaatii selkeämpiä ohjeita, helpompia ja luotettavia tutkimusmenetelmiä, sääntelyä, keskitettyä materiaalipankkia ja eri toimijoiden välistä tiivistä yhteistyötä.