Riistatiheiköiden vaikutus riistalajien tiheyteen hoidetuissa metsissä

Abstract

Tässä opinnäytetyössä on tutkittu riistatiheikköjen käytännön toimivuutta talousmetsissä. Työn toimeksi antaja oli HAMK, yhteistyössä Helsingin Yliopiston kanssa. Opinnäytetyön tavoite on saada tieteellistä dataa riistatiheiköiden todellisesta vaikutuksesta riistaeläimien esiintymiseen. Opinnäytetyön tarkoitus on toimia myös Helsingin Yliopiston pilottitutkimuksena pitkäaikaisempaan riistatiheikön seurantaan. Riistatiheikköjä ja suojatiheikköjä suositellaan jätettävän metsänhoidollisten toimenpiteiden lomassa metsään. Riistatiheikköjen sanotaan antavan suojaa ja ravintoa eläimille, erityisesti metsäkanalinnuille. Riistatiheikköjen käytännön hyödyistä on niukasti tieteellistä dataa, eikä varmaa tietoa riistatiheikköjen hyödystä juuri ole. Tutkimus toteutettiin kesäkuukausien aikana riistakameroiden avulla, Evon opetusmetsässä. Riistakamerat sijoitettiin riistatiheikköjen välittömään läheisyyteen, sekä mahdollisimman samankaltaiselle kohteelle, jossa ei riistatiheikkö ole, kontrolliksi. Tämän jälkeen kameroiden ottamat kuvat prosessoitiin manuaalisesti ja havaitut lajit merkittiin taulukkoon kamerakohtaisesti. Tämän jälkeen riistatiheiköissä tehtyjä havaintoja vertailtiin kohteisiin, joissa riistatiheiköitä ei ollut. Vertailu suoritettiin Mann-Whitneyn U-testillä, jolla arvioidaan kahden otoksen keskiarvojen erojen tilastollista merkittävyyttä. Tutkimuksen tulosten mukaan riistatiheikköjen vaikutus riistalajien esiintymiseen ovat minimaaliset ja tilastollisesti merkityksettömät. Riistalaji kohtaisesti tuloksissa oli vaihtelevuutta. Metsäkanalintujen ja erityisesti pienpetojen havainnot erosivat muista eläinlajeista, muttei tilastollisesti merkittävällä tasolla, jolloin riistatiheiköt eivät ole todennäköisin selittävä tekijä havaintojen määrissä. Tutkimuksen rajallisen kattavuuden vuoksi luotettavia johtopäätöksiä on vaikea tehdä. Evon alueen riistatiheiköistä ei näiden tulosten perusteella näyttäisi olevan merkittävää apua riistalajeille. Opinnäytetyön perusteella ei voida päätellä, miksi riistatiheiköt eivät toimi odotetulla tavalla. Lisätutkimus laajemmalta alueelta ja pidemmällä aikavälillä voi antaa paremman käsityksen riistatiheiköiden vaikutuksista ja toimivuudesta. Kaikissa metsissä tiheikköjen ja kontrollien välillä on silmämääräisesti nähtävä ero, joka ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkittävä.

This thesis investigates the practical effectiveness of game thickets in commercial forests. The commissioning party was HAMK, in collaboration with the University of Helsinki. The objective of the thesis is to obtain scientific data on the actual impact of game thickets on the occurrence of game animals. Additionally, it serves as a pilot study for the University of Helsinki's long-term monitoring of wildlife thickets. Wildlife thickets are recommended to be retained in forests alongside forestry activities. Wildlife thickets are said to provide shelter and food for animals, especially grouse species. However, there is limited scientific data on the practical benefits of wildlife thickets, and there is little definite information about their usefulness. The study was conducted during the summer months using wildlife cameras in the Evo teaching forest. Wildlife cameras were placed in the immediate vicinity of wildlife thickets and in similar control sites where no game thickets were present. Subsequently, the images captured by the cameras were manually processed, and the observed species were recorded in a table according to the respective camera locations. The observations made in the wildlife thickets were then compared to those in areas without wildlife thickets. The comparison was carried out using the Mann-Whitney U-test, which evaluates the statistical significance of differences in the means of two samples. According to the study results, the impact of wildlife thickets on the occurrence of game species is minimal and statistically insignificant. There was variability in the results depending on the game species. Observations of grouse species and especially small predators differed from those of other animal species but were not statistically significant. This indicates that game thickets are not the most likely explanatory factor for the observed counts. Due to the limited coverage of the study, reliable conclusions are difficult to draw. Based on these results, game thickets in the Evo area do not seem to provide significant assistance to game species. The thesis does not provide insight into why wildlife thickets do not function as expected. Further research on a broader scale and over a longer period may provide a better understanding of the effects and effectiveness of game thickets. In all forest tyeps, there is a visually observable difference between the thickets and the controls, but it is not statistically significant.