Kestävyysraportoinnin haltuunotto käytännössä : valmiudet, haasteet ja mahdollisuudet

Abstract

Kestävyysraportointi on ajankohtainen aihe, sillä ensimmäiset suuret yritykset julkaisevat CSRD:n mukaisen raporttinsa alkuvuodesta 2025. Seuraavaksi raportointivelvollisuus laajenee myös pieniin ja keskisuuriin pörssiyhtiöihin, mikroyhtiöitä lukuun ottamatta. Kyselytutkimuksen tavoitteena oli tuottaa Bravura Oy:n asiakkaille hyödyllistä tietoa ja tukea yrityksen markkinointia. Tuloksia voidaan hyödyntää myös palveluiden kehittämisessä ja liiketoiminnan suuntaamisessa asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena Bravura Oy:n toimeksiannosta. Tavoitteena oli selvittää yritysten haasteita ja valmiuksia kestävyysraportointiin, siihen valmistautumista sekä raportoinnin tuomia hyötyjä. Teoriaosuudessa käsiteltiin kestävyysraportointia, ESRS-standardeja ja datan hyödyntämistä liiketoiminnan kehittämisessä. Pääkysymyksenä oli, miten yritykset kokevat voivansa hyödyntää raportointia liiketoiminnan kehityksessä. Opinnäytetyössä käytettiin Webropol-kyselyä tiedonkeruumenetelmänä. Kysely suunnattiin yrityksille, jotka raportoivat vuoden 2024 tilikaudelta, sekä niille, jotka aloittavat raportoinnin vuonna 2025 tai myöhemmin. Tutkimuksessa tarkasteltiin yritysten valmiuksia EU:n CSRD-direktiivin mukaiseen raportointiin sekä siihen liittyviä kokemuksia ja haasteita. Suurin osa yrityksistä on edennyt olennaisuusanalyysissä ja tarvittavan datan kartoittamisessa, mutta datan keruu ja raportoinnin koostaminen ovat vielä kesken. Vain pieni osa vastaajista oli vasta suunnittelemassa olennaisuusanalyysiä tai ei osannut arvioida prosessin vaihetta. Yritykset ovat saaneet tietoa kestävyysraportointivaatimuksista pääasiassa tilintarkastajilta, neuvonantajilta sekä EU:n ja Efrag:n ohjeistuksista, mutta myös mediasta, koulutusorganisaatioilta ja omista verkostoistaan. Raportointiprosessin haasteiksi koettiin erityisesti vaatimusten ymmärtäminen, datan keruu ja resurssien riittävyys. Lisäksi vaikeuksia aiheuttivat datan määrittely, henkilöstön osallistaminen ja raportointityökalujen valinta. Moni piti myös sääntelyn epävarmuutta, kustannuksia ja raportin kirjoittamista kuormittavina tekijöinä. Yritykset arvioivat valmistautumisensa raportointivaatimuksiin yleisesti kohtalaiseksi tai hyväksi, mutta merkittävä osa koki esteiksi mahdolliset tulevat muutokset raportointivelvollisuuksiin, resurssipulan, ajanpuutteen ja osaamisen puutteen. Liiketoimintahyötyihin kestävyysraportoinnista suhtauduttiin kahtiajakautuneesti: lähes yhtä moni uskoo hyötyihin kuin ei. Yli puolet vastaajista aikoo jatkaa raportointia, mutta useat odottavat Omnibus-ehdotuksen tarkennuksia ja arvioivat sen vaikutuksia ennen lopullista päätöstä. Osa aikoo muuttaa raportointikäytäntöjään tai siirtyä vapaaehtoisiin standardeihin. Yrityksillä koetaan olevan riittävästi osaamista, mutta ulkopuolisen avun tarve on silti suuri, erityisesti varmennuksessa, raportointistandardien tulkinnassa ja työkalujen käytössä. Lisäksi apua tarvitaan muun muassa olennaisuusanalyysin tekemisessä, raportin kirjoittamisessa ja datan keruussa. Raportoinnin aloittamisen tärkeimpinä motivaatiotekijöinä olivat lainsäädännön velvoitteet, sidosryhmien odotukset sekä kilpailuedun parantaminen. Muissa motivaatiotekijöissä korostuivat vastuullisuuden arvostaminen ja avoimen viestinnän merkitys.